keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

tätähän mä halusin,mutta...

tänään sain kuulla,että Mikko menee huomenna katsomaan asuntoa,joka on heti vapaa muutettavaksi.Eli kaikki tulee nyt todella nopeasti,kai.Olo on sanoinkuvaamattoman surullinen vaikka tätähän mä oon koko ajan ajanut takaa,"halunnut"...

Ei ei,en mä halunnut tätä ole,vaan halunnut että tää perhe voisi toimia yhdessä.Tämä on todella suuri pettymys,en muistanutkaan aiemmasta kerrasta,miten suuri ja totaalinen pettymys se onkaan.Tässä on piste,johon kaivan haudan,ja johon lasken perheemme yhteisen ajan,parisuhteen.Kaikki tuntuu pysähtyvän,kuten haudan äärellä aina tuntuu.Joitakin hetkiä tuntuu siinä haudan äärellä seisoessa,ettei millään ole mitään väliä,haluisi vaan lyyhistyä haudalle itkemään menetystä.Eikä menetystä yhtään helpota se,että se oli "odotettavissa".

Puhuimme vähän siitä,miten Mikko on suunnitellut lapsia tapaavansa,ja se kuulosti ihan hyvälle.Mutta miten sydäntä särkeekään jo valmiiksi ajatella omia pikku tenavia hänen luonaan,niin etten voi nähdä niitä iloisia hetkiä lapsi ja isä,jotka ovat olleet yksiä pieniä ilon aiheita.Nähdä iloinen ilme pienimmällä kun hän on päässyt isän syliin peuhaamaan....

Ei ei.Aina on valittava ja luovuttava.Kaikkea ei voi saada kerralla.
Minä ikään kuin hahmottelen mielessäni muistolausetta tälle haudalle,näihin hautajaisiin.Haluaisin sanoa jotain kaunista,koska aina kun muistelee jotain mennyttä asiaa tai ihmistäkin,muistot saa ohuet kultaiset reunat.
Siksi muistot on kauniita,ja niin niiden kuuluukin olla.
Siksi muistot sattuu,koska ne on kauniita.

Jollain lailla NYT alkaa taas uusi elämä.
Olisin toivonut sen alkavan enemmänkin liput liehuen,mutta tähän on nyt tyytyminen.
Tunnen sen jo nyt nahoissani,että vielä monet kerrat kasvot vääntyy itkuun,enkä tiedä miten selviän taas siitä.Valitettavasti ikävään ei ole lääkettä,se vaan hiipuu ajan kanssa ja niin kauan on vaan kestettävä.

En olisi uskonut että tuntuu näin pahalle.
Muuttopäivä tuntuu varmaan äärimmäisen tuskalliselle

2.3 Voimalause

Saan kaiken sen, mitä todella tarvitsen ja haluan elämässäni.

-tähän haluan nyt uskoa,kuin hukkuva oljenkorteen.

1 kommentti:

  1. "Eikä menetystä yhtään helpota se,että se oli "odotettavissa"

    ei todellakaan, siitä se vasta alkaa, kun "odotus" käy toteen

    VastaaPoista