se on alkanut

menetys.
Mikko on tänään vienyt pientä tavaraa uuteen kotiinsa.Olen aika sanattomana seurannut tapahtumaa.Eilen yritin puhua taas,siitä kuinka "turhaa" tämä kumminkin on..ei ole tarvinnut erota edes,kun tiedän,että onhan minulla tunteet häntä kohtaan.Se Mikko joka on minulle ihana huomaavainen,sen olen taas nähnyt viime päivät.Vaikka on hän osannut lapsillekkin märistä,ei sen puoleen.

Kiitos A..... olen saanut välittäjän kautta viestiäsi,ja en voi muuta sanoa,kuin että oikeassa olet.Näet tämän jutun sisään.Vaan millä saa käännettyä ymmärryksen?Siksi niin toivotonta.Toivon silti,että erossa asuminen näyttää jonkinlaisia mittasuhteita-tai sitten ei?

Tälle päivälle kasaantui paljon murhetta.Minä ja 3 ja 6veet olemme kipeänä,kuumeessa.Lisäksi sain itse uutisia,jotka vievät minut sairaalaan ensi viikolla :(
Kolme erittäin ikävää asiaa,ja minä haluaisin valua hiekkana lautalattian rakoon(jos sellainen olisi) ja hävitä.

Liikaa luopumista.onko minun tehtävä antaa pois sitä,mitä minulla on,jotta voisin olla onnellinen?
Milloin minä SAAN jotain?vai enkä vaan tajua kun olen saanut?
Monet ihmiset tukevat minua sanoin,mutta vaikka se hyvälle tuntuukin,ei se auta :(
Ei niistä ole tullut niitä enkelin siipiä minua kantamaan,vaan ajatuksissani se pitää tehdä,ottaa vähän painoa harteilta.

Ohi.
Kaikki on pian ohi,viimeiset kommentit kirjan loppuun,ja sitten-piste.
En halua aloittaa uutta kirjaa,koska en tidä mikä sen aihe olisi.En halua kirjoittaa suruani,vain tänne.Tämä olkoon surupussini,kyynelten kehto,ja hautausmaa.

Ilo.
Ehkä se taas tulee takaisin.vaikka Rakkaus on nyt mennyt.

Tyhjä-se minä olen.