aarghhh

Kauanko tätä vielä kestää?
Mikko yrittää olla kiva minulle henk.koht,ja samalla lässyttelee lapsille-pyysi isot pojatkin saunaan kanssaan sekä pienten kanssa.Siellä hän hauskuutti heitä jollain ihmeellisellä buu-jutulla :S
Myöhemmin kun viimein pääsivät pois saunasta ( niin muuten,AIKAhan ei ollut taaskaan mikään "issue" kun herra oli johtajana...lapsia voi ihan hyvin saunottaa puoli yhdeksään asti,vaikka pienten pitäisi esim olla nukkumassa jo klo 20..) ja eskarilainen kehtasi pyytää Mikolta jotain pöydässä,hän alkoi rähjätä,että eikö täällä koskaan saa olla rauhassa ja blaa blaa kun pentuja pitää palvella ja akka huutaa päivällä ja pennut illalla ja niin edelleen...Itse olin "turvassa",rauhoittelemassa pienintä joka kipuineen itki kovasti :( mutta ajattelin taas näin kaukaa kuulleena,että voi lapsi parat,äsken Mikko oli NIIN kiva saunassa,ja seuraavassa vaiheessa kilahtaa täysin.No ei sen puoleen,myönnän,minä kun tunnetusti en ole täydellinen,että noin käy itsellekin joskus.Mutta kun oppisi sen,ettei lyö yli missään tunnetilassa...Mikolle tuo iloisuus ja lasten hauskuuttaminen on niin vierasta,että varmaankin häneltä meni kaikki energiat,vaikkakin oli tankannut ilolientä hyvän matkaa....

Hän taitaa todella olla "heikoilla hangilla" erästä melkein julkkua siteeratakseni...hän katsoo ihmeissään kun hassuttelen isojen kanssa,heillä on loistava sanantaju,ja osaavat leikitellä sanoilla,jonka johdota tänäänkin saimme nauraa suupielet kipeiksi Mikon istuessa hiljaa koneensa äärellä,ja napsutellessa iänikuisia palikoiden pudottelu-peliään.Aiemmin esikkoni oli kohteliaasti tarjonnut Mikolle leipomaansa keksiä,johon M vain urahtaa tuskin kuuluvasti"en ota",ihan kuin keksi olisi myrkytetty tai jotain.Ehkä se onkin,ehkä kaikki sellaienn vain muistuttaa asiasta,kuinka hyvä ja taitava esikk on,vaikka hän kaikkea muuta haluaa hänen uskovan.Oikein ihmetelin että hänetkin oli oikein pyydetty saunareissulle mukaan.
samaan aikaan suututtaa sekin,että hän sekottaa lapsia nyt,ja ehkä tietää sen,kuinka se minua harmittaa.Mutta-TÄMÄ ON VAIN PELIÄ- jolla hän ilmeisesti yrittää ostaa lisäaikaa,hämmentää lapsia luulemaan häntä mukavaksi ihmiseksi ja näin ollen kyseenalaistamaan minun eroaikeeni...menikö spekulointi liian korkealle?Ehkä,mutta kovin omituista tämä on.
Mutta en totta ketussa erehdy luulemaankaan että Mikko olisi kokenut jonkun yllättävän heräämisen....ja muuttunut inhimilliseksi olioksi.

Se tuntuu vaikuttavan häneen hyvin,että monasti en vastaa hänelle tai tuumin että en jaksa ajatella tai puhua tästä ja tästä.Oikeasti koen niin,mutta tuo vastaamattomuus on kuin peli hänelle...hän valittaa ja suuttuu siitä heti,vaikka on samanlainen itse-lapsilleni!
Mäkätystä mäkättämisen ilosta.Sitä sain kuulla ollessani itse saunassa.Esikko oli koneellani,ei ollut edes tulossa saunaan,kun Mikko alkoi urveltaa hänelle että et varmaan mene sinne saunaan häiritsemään,huudatat vaan siellä ja mitä lie olikaan...Esikko sanoi minun ymmärtämälläni tavalla parikin kertaa ettei ole menossa,mutta Mikko jatkoi.Oli pakko sanoa lapselle,että väännätkö jooko rautalangasta Mikolle ja sanot,että "en ole menossa saunaan" .Uskotteko,miltei meni perille,silti jatkoi jankutustaan hän...uuh.Silloin jo naurattikin.Voiko olla tuollainen.
No kyllä näköjään voi.
voi voi ;)

Kun kaksi ihmistä on oikeassa?

Ihan totta.
Meillä taitaa todellakin olla tämä tilanne.
Äitini,joka valikoivasti puuttuu asioihini,sanoi tämän.
Pattitilanne,kun molemmat ovat oikeassa.
Tekisi mieleni kirota raskaasti.
Kysymys on kuitenkin enemmän siitä,kumpi on vähemmän VÄÄRÄSSÄ; minä en ole koskaan tarkoittanut että minä olisin ainoastaan oikeassa,mutta olen ymmärtänyt asiantuntijoiden kanssa käymistä keskusteluista ja omasta kokemuksesta ja tunteesta,että olisin kumminkin enemmän oikeassa.Tai sitten on puntit tasan,mistä sitä tietää....

Hitto,alkoi ihan oikeasti suututtamaan koko ajatus.Hienoa että tästä tilanteesta,vaikka hänkin-äitini-tietää taustat ja tapahtumat,ajatellaan näin.
Että molemmat on oikeassa,eli molemmat on väärässä.

Ihan sama.Ei minun ole pakko olla oikeassa,minun ei myöskään ole pakko olla TÄÄLLÄ! Tässä suhteessa.Se asia on kanssa ihan selvä.Voin tyylikkäästi poistua takavasemmalle ,nostaa kädet pystyyn ja sanoa,en halua tätä enää.

Muut-sanovat ihan mitä haluavat.Olen silti todella pettynyt ettei äitini edelleenkään osaa tukea minua.Asiasta sanoessani,siitäkin nousee riita.Ja taas olen väärässä,hän oikeassa.
Hullua hullua...mutta ihan sama tällä hetkellä.

Pakan sekoitus jatkuu

Olen jo näemmä 9 päivää miettinyt,miten muotoilen ajatuksiani tästä tilanteestamme.Mitään uutta ja mullistavaa ei ole tapahtunut,vaan sama passiivisuus jatkuu.Mikko on muutaman kerran urahtanut lapsille,sekä alkanut saman märy-virtensä, mutta olen tukkinut hänen suunsa hyvin nopeasti.Ehkä tämä oma kopeuteni ja napakkuuteni on nyt hieman sulkenut hänen suurta suutaan?Tai sitten tämä on vain Suurta Suunnitelmaa...Tavallaan odotan koko ajan,milloin hän palaa "ennalleen",nyt kun hän on ollut näennäisen rauhaisa,huomaan että olisi parempi että hän olisi ennalta-arvattavan ikävä ihminen,kuten olen tottunut.Joten mikä mättää?Olenko se pimeä sittenkin minä?

Olen saanut todella paljon voimia shiatsusta,voin sanoa että sen löytäminen on ollut Taivaan Lahja tähän tilanteeseen.En osaa eritellä mitä se minulle tekee,mutta ilmeisen hyvää kuitenkin.Ainakin stressinpoistoon se auttaa,tosin täytyy myöntää että surettaa sen lyhytaikainen vaikutus,koska jos tässä huushollissa kestää stressittömänä päivän,niin hieno homma!

Huomaan aina vain voimakkaammin katselevani "ulos" tästä elämästä, oikeastaan enää en näe minkäänlaisena mahdollisuutena sitä,että jäisimme edelleen tähän samaan jumiin yhdessä.En usko että se voi enää olla millään lailla terveellistä kummallekaan...edes Mikolle.Pahoin pelkään vain,että Mikko itse ei sitä näe,eikä varsinkaan ymmärrä.Olen kyllä jo pitkään puhunut hänelle,ja aivan häntä itseään ajatellen,että YMMÄRRÄN että tällainen perhe-elämä ottaa koville,että en yhtään pahastu jos hän haluaa vaikka muuttaa pois tmv. ...

Tänään ystäväni sanoi todella osuvasti,että tämä kaikkihan on Mikolle vain peliä,jonka hän haluaisi voittaa.Voisiko sitä enää osuvammin sanoa? Peleissähän ei tunnetusti luovutusvoittoja anneta,vaan voitto tulee tiukassa kisassa, ja varsinkaan ei voi todeta pelin edetessä,että en olekaan hyvä tässä pelissä,että olisi ehkä viisaimpaa vain luovuttaa ja todeta häviönsä.
Tämä antaa taas ihan uutta näkökulmaa vuoteen 2003, jolloin viimeksi yritin kaikin voimin päästä irti Mikon pauloista.Rakastuin toiseen,karkasin,mutta hän taitavana pelurina pelasi minut takaisin huijaamalla pelissä.Ehkä en voine moittia häntä epäreilusta pelistä,eihän toki sekään reilua ole,että karkaa toisen mukaan.Oli niin tai näin,uusia havaintoja auennut.

Tämän hetkinen tilanne on kyllä aika kummallinen,kuin sumua ja epämääräistä leijumista tiedottomuuden tilassa.Äitini oli lähettänyt viestiä Mikolle,ja tiedustellut onko Mikko tietoinen suhteemme tilanteesta,että onko erosta puhuttu...Normaalisti Mikko vastaa äitini viesteihin,mutta nyt ei,eikä minullekaan maininnut mitään koko viestistä,saatikka että olisi avannut jotain keskustelua siitä.Asia nimeltä ero on ollut julkisessa puheenvuorossa vain silloin,kun olemme rähjänneet viimeksi kova äänisesti,ja milloinkohan se olikaan....????Jolloin ilmeni nämä Mikon kommentit"muuta sä ensin " ja "menen neuvottelemaan asioista" -ja niitä asioita ei edes muistanut että oli muka jotain neuvotteluja pitänyt olla,eli täyttä jaskaa.Kuten tietenkin arvata saattoikin.Ehkä se,että minua ei enää voi pelotella, himmentää iloa Mikossa minun manipuloinnin suhteen.Hah hah haa,voin hänelle nauraa päin naamaa jos hän alkaa puhumaan asiattomia.En todellakaan pelkää häntä,vaikka tiedostan että hän saattaa silti olla epästabiili tapaus.

Tietenkin minä haluaisin-olenhan inhimillinen ja empaattinen ihminen- auttaa myös Mikkoa tässä elämäntilanteessa.Hän tuntuu olevan kovin pihalla kaikesta.Kuitenkin,ei se ole minun tehtäväni,olen jollain lailla tehtäväni tehnyt ja elänyt tätä sirkusta yli 6 vuotta.Kun voisin ohjata hänet edes johonkin, missä voitaisiin nähdä että hänkin tarvii apua?No en tiedä.

Näin paljon sain ammennettua ajatuksia,vaikka minulle ei voida suoda hetken rauhaa.Pitäisi ottaa asiakseen kirjoittaa vaikka joka päivä...saattaisi saada pidettyä asiat mielessään jopa...kokonaisen päivän????????

Kaava

kirjoitinkin tästä aiemmin...sain taas testilleni vakuutuksen.Eilen seksiä,tästä aamusta asti käytös taas pöyhkeää,ja joutunut turhan suunsoitin ja asioihin puuttumisen takia riitoihin lasten kanssa.Ymmärsin asian tänä aamuna.Hän kokee vallantunnetta seksin jälkeen,luulee,että se suo hänelle luvan käyttää valtaansa haluamallaan tavalla.Siis suomeksi seksi=lupa vallan käytölle?Oikeesti!!!!!!Mutta onhan tämäkin nyt sitten selvä,kyllä tuosta shiatsusta on oikeasti paljon apua,koska aina ymmärrän enemmän ja enemmän.

Okei,tämä viikkohan muuten on -muistaakseni- sujunut suuremmitta ongelmitta,silti minulla oli pljon kiukku ja surupisteitä kipeänä selässä...viikko on ollut minulle todella paineikas. Varsinkin kun Mikko pisti täydellä terällä tulemaan tätä "olen hyvä mies" filmausta.Siihen hän sai kimmokkeen ollessaan yhteydessä äitiini,joka oli tietenkin neuvonut puhumaan ja puhumaan,mainiten -ellei ole jo liian myöhäistä-...tätä pointtiahan Mikko ei ole ottanut huomioon.Omat tunnetilat olivat perjantaina aika ahdistavia,kun juuri torstai iltana oli ollut räjähtävä riita,sen seurauksena miltei paljastin muuttoaikeeni ym,koska lauoimme täydeltä terältä tulemaan totuuksia ym.Voi lapsiparat millä taisteluareenalla he olivatkaan :(
Sitten perjantaina alkaa tulla oikein positiivisesti virittynyttä tekstiviestiä tyyliin "kirjoitetaan nyt ne säännöt paperille ja joita noudattaa molemmat" ja koska oli saanut luurin korvaansa kun alkoi puhumaan alentuvaan sävyyn pojastani,kun kerroin hänen haluavan vaihtaa renkaat autooni,niin viesti" se voi vaihtaa XXXX:nn ne renkaat jos haluu" ja sitten tätä " illalla saunotaan ja siivotaan yhdessä" .Iso huokaus.Jätin viestit omaan arvoonsa,ymmärsin että ne kumpusivat jutuista äitini kanssa.

Illalla oli jo jotain kärhämää.Mutta ylipäänsä se "hemmottelu-linja" oli taas päällä.."mitä haluat että teen sulle,otatko leipää..." ja hän teki muutaman leivän ja toi niitä yläkertaan koska kirjoittelin tässä koneellani.Huh huijaa.

Tämä aamu valkesi taas liian varhain pienimmäisemme osalta,ja olin aivan poikki.Koko perjantai meni aivan poissa pelistä johtuen shiatsusta.Olo oli painava,raukea,rento,rauhallinen...puhuin hissukseen.Päätäkin alkoi taas särkeä niinkuin viimekin kerran jälkeen,muttei liian pahasti.Lauantai aamuna minä nousin,ja tänä aamuna olin sitä mieltä että Mikko saa hoitaa nyt aamuvuoron.Kankeasti nousi.Seuraavaksi herään taas kauheaan möykkään.Tappelu sokerista.Voi voi,mutta en nouse,vaan kuuntelen kun esikko tulee yläkertaan tömps tömps....ja kiroilee ja pupisee vielä lyövänsä Mikkoa.Eli ärsytys on korkealla.Kun nousen,menen pojan luo,ja rauhoittelen-selkähieronta auttaa aina.Menen sitten alakertaan aamupalalle itsekkin,tuumin että Mikko on jälleen syyllistynyt siihen ettei ole vaivautunut katsomaan tilannetta,vaan vetänyt omat johtopäätökset,eikä myöskään kuunnellut.Tästä väännetään kättä tovi,volyymit on taas melkoiset.Pyysin sitten poikaa kanssani aamupalalle,piti hieman tsempata että puuro meni,jonka johdosta sokeritaistelukin tuli(Mikko väitti että lapsi olisi laittanut puoli astiallista sokeria,koska kysyi :onko tässä kaikki sokerit...heheeeee) ja hän näytti ettei tarvitse puolta astiallista sokeria,vaan ne 4 lusikallista jotka sanoikin ottavansa.Mikko tuskin ymmärsi edes nolostua tästä :)

Yleistä kireyttä.Kolmevee pyytää ulos,Mikko ei hievahdakkaan.Vasta muutaman ikävän huomautuksen jälkeen lähtee hakemaan sisävaatetta lapselle,jotka pukee,lapsi itse vetää päällysvaatetta päälle,minä autan loput.samalla puen pienimmän että hänkin pääsee pihalle.Menen itse heti vanavedessä perässä,Mikko jää sisään katsomaan tv:tä. Pyydän isot lapset mukaan ja ulkoillaan menestyksekkäästi hetki.

Huh huijaa,päivä vasta puolessa ja olen ihan poikki.Tässäpä tämän hetken tilannekatsaukset olivatkin.

tappelu,eli kun hiljaisuus loppuu

kauan Mikko jaksoikin olla hiljaa,sen edellisen painimatsin jälkeen vetäytyi taas olemattomaksi eikä osallistunut mihinkään.Hiljaisesti vain uhkui vihamielisyyttä ja loi ahdistavaa ilmapiiriä kotiin.Mutta asiat oli näennäisesti rauhallisia,saattoi melkein uskotella,että kyllä tämä tästä.Kun kerroin tuntojani ystävilleni,he kauhistuivat,taasko menen siihen lankaan.Myönnän että oli heikkoja hetkiä,teki taas mieli uskotella itselleen,mennä mukaan siihen hänen "muka-kivaan" ja ainakin vastata hänelle mukaan mennen.Kaippa se sitten etetn mennyt mukaan,vaan olen ollut passiivinen ja vetäytyvä hänestäkin,on saanut hänet suutuksiin.Pikku hiljaa.Ja sitten kun räpsähtää,niin se räpsähtää ihan hullun mitättömästä asiasta.Olisi liian pitkä juttu edes kertoa,kolmevuotias vain alkoi itkemään kun ei muka osannut laulaa,ja Mikko siitä minun päälle hyökkäämään ja sättimään...heh heh,minulle kävi ihan vanhanaikaisesti,en edes tajunnut mikä minuun osui,eli siis en ymmärtänyt miksi asia oli kimarin arvoinen.Sitten kun hän vauhtiin pääsi,sieltä tuli kaikki kodin siivottomuus ja hänen tekemänsä työt ja kun en pidä kuria jne.Huh,aivan kamala sota siitä kyllä tuli,ja nyt tänä päivänä hän on sitten ilmoittanut jälleen kerran,että minua tulee kohtaamaan vaikeudet,ja esim hän vie auton minulta,ja hän on menossa neuvottelemaan jostain asioista jne jne.En edes muista kaikkea mitä paskaa taas päälleni sain.Mutta tätähän halusin,halusin sen voiman potkaisevat kunnolla,joka laittaa rattaat pyörimään,ja sitähän sain.Huomenna alkaa minunkin soittelut.

Tässä tämä huuto vaan jatkuu enkä oikein voi keskittyä,joten jatkampa myöhemmin....

räpsähdyksiä

eniten minua risoo nyt asia,että Mikko yrittää mielistellä isompaa tytärtämme,oli eilenkin kuiskinut hänen korvaansa että isi rakastaa sinua enemmän kuin äiti..ja aiemminhan hän on sanonut tytölle että hän haluaa hänen muuttavan isin kanssa.Nämä puheet kyllä minun mielestäni vaikuttavat sille,että Mikkokin on suunnitellut jonkinlaisia kuvioita.Ties mitä.

Tänäänhän se "taka-alalla pysyminen" sitten repsahti,hän otti ihan painimatsia esikoisen kanssa,mikä tosin oli ihan hyvä,en olisi itse jaksanut painia.Syy oli ihan kurinpidollinen,ja hyväksyin sen kyllä.Oikeastaan ajattelin ihan hyvää asiasta,mitä olisi tapahtunut ilman...jne.
Mutta taistelun ja kiihtyneiden mielialojen huumassa,hän tuli paljastaneeksi asian,että on tahallaan ollut sivussa "halunnut katsoa miten pärjään" ihan kuin tarvitsisin jonkun peräänkatsojan pärjäämiselleni?
Kertoi,että volyymia on kyllä löytynyt,tarkoittaa sitä että kiljahtelen täällä illalla kun lapset liikehtivät turhan verkkaisesti nukkumaan.En kiellä,sehän se minun heikkokohtani onkin,sukurasite sekin...
Mutta onnistuihan hän tietenkin ärsyttämään minua sillä.Sitten sotki iltarutiinit mukamas viemällä yhden lapsen sänkyyn,vaikka olen jo jonkin aikaa nukuttanut heidät itse ja yhtäaikaa,koska apuja ei ole kuulunut jne.Tulos oli kumminkin se,että lapsi piehatroi sängyssään kun menin viemään pikkusisarta nukkumaan,piti pusutella useaan otteeseen kertoa nukkumatti-asioita ja niin edelleen,mutta ihan hyvin pienet nukahti taas kun äiti oli paikalla.Lisäksi tässä viime päivinä olen huomannut,että keskimmäinen pieni,on alkanut kutsua Mikkoa nimellä.Hän ei sano enää isi.En osaa sanoa,mistä tämä johtuu,onko tyyli tarttunut,koska osa lapsistahan sanoo nimellä,ne joille Mikko ei ole bioisä,mutta miksi nyt?Minä jollain lailla ajattelen,että ehkä hän tuntee isänsä vähän etäiseksi,ei "isäksi",onhan hän aika pieni lapsi vielä.Ja sanaan isä kuitenkin sisältyy paljon tunnetta,ehkei sitä tunnetta ole?
Lisäksi tämä lapsi itkee suhteellisen paljon ollessaan isänsä kanssa,tuntuu oikeastaan että hän on jopa yliherkkä isänsä komennoille jne,tämä voi johtua tietenkin siitä,millaista kohtelua hän on saanut isältään,ja kokemuksia siitä,ettei häntä lohduteta,ettei hän voi turvautua isäänsä...
Minä näen asian näin,tavallaan olisi hirvittävän kiinnostavaa kuulla,kuinka asiantutijat näkevät asiat.

Nyt tämän yhden lapsen suostuttelu ja vikittely-yrityksistä johtuen,olen pohtinut jo tapaamisasioitakin.Yritän muistaa sitten aikanaan mainita näistä puheista,jotta lastenvalvoja tai mikä ikinä hän onkaan(enhän tiedä tästä asiasta mitään!) voi puhutella aiheesta.En todellakaan pidä suotavana tuollaista lapsen manipulointia.Lapsi itse sanoi minulle illalla,halasi ja sanoi,että sittenkin haluan muuttaa sinun kanssa,vaikka iskä sanoi että hän rakastaa minua enemmän.Olin aika tyrmistynyt kyllä kuullessani tämän.Kysyin lapselta,uskooko hän itse niin.Hän sanoi kyllä.Kysyin miksi.Koska isi kuiskasi sen hänen korvaansa kun he istuivat sohvalla.Kysyin että ajatteleeko hän ettei äiti rakasta häntä yhtä paljoa.Hän sanoi kyllä.Manipulointi on siis mennyt hyvin perille.
Jossain vaiheessa-viikkoja sitten jo- minulle tuli "etiäinen",että Mikolle jää asumaan tämä tyttö,mutta taistelen asian suhteen,minä en näe hyvänä erottaa yhtä lasta sisaruksistaan.

Mikkohan moitti muuten näitä meidän iltamenoja täällä.Voisin melkein veikata,että tilanne olisi rauhallisempi jos hän ei olisi lainkaan paikalla.TV päällä sekä mies istumassa passiivisena tietokoneen äärellä,ohjaamatta iltatoimille jne,ei todellakaan edesauta aikataulussa pysymistä.Olen huomannut että alan jo mielessäni kuvitella selviytymis strategioita tilanteiden varalle,esim kauppakäynnit,iltatoimet jne.Kaikessa vastaukseksi nousee asia:teemme yhdessä! Voin pyytää isompia lapsia ottamaan tietyn vastuun,esim että vahtivat esikoululaisen iltatoimia.Itse pystyn laittamaan pienimmät.samoin kaupassa käynti.Pienin mukaan,toinen isoista kauppaseuraksi ja loput kotiin toisiksi pienimmän kanssa.Kaikki järjestyy.

Tänään oli hetki kun huomasin pehmeneväni.Olin suoraan sanottuna julmetussa sokerihumalassa syötyäni hermostuksissa miltei kaksi pötköä Jaffa-keksejä,ja kärsin pahasta olosta sängyllä.Mikko piti jonkinlaista jöötä tuolla.Mutta sitten taas muistin minkä hinnan siitä maksamme.joten ei kiitos.Tällä hetkellä täällä on rauhallista,ilmapiiri on ikäänkuin rauhallinen,Mikko istuu oman koneensa ääressä,kuuntelee kaiketi kun näpytän kiivaasti täällä.Kaikki on ikäänkuin kunnossa.Ikäänkuin :) Mutta todellisuus on tämä:olen kyllästynyt ikäänkuin-elämäämme,olemaan koko ajan varpaillaan ja ottamaan "lyöntejä" vastaan.On oikeastaan uskomatonta,nyt kun silmäni ovat auenneet näkemään tämän väkivallan,että millaisia muotoja sillä voikaan olla,ja kuinka helposti se naamioituu arkipäivässä pieneksi kinaksi jne.Paholainen pukeutuu Pradaan,vai mitenköhän se juttu menikään...ja susi lampaan vaatteissa...sellaista on elämä tämäntyyppisen ihmisen kanssa.

Oivalluksia

Nyt tässä on käynyt niin,että minua on johdateltu kohti vastauksia,vaikka ne ensin ovatkin olleet milteo käsittämättömiä.Turvauduin meedion apuun,mutta enhän minä niistä puheista juurikaan heti ymmärtänyt...vasta pari päivää tuumittuani ja oikean henkilön kanssa,asiayhteydet aukesi,ja voi hyvänen aika mitkä taivat siitä aukenikaan :)
Suuri helpotuksen huokaus pääsi,koska nyt vihdoinkin tiedän mitä minun KUULUU tehdä!

Luulen että Mikko vaistoaa asian,en yhtään tiedä mitä hänen päässään liikkuu-no enhän yleensäkään tiedä-mutta hän on muuttunut.Ensinnäkään hän ei enää edes yritä lähestyä minua,eilenkin iltana hän tuli nukkumaan eikä edes koskenut minuun.Ajattelinkin ,siis toivoin,ettei olisikaan,koska ensimmäistä kertaa tuntui todella ahdistavalle ajatus nukkua hänen vieressään.Mutta tein mielikuva harjoituksia ja suljin hänen pois kentästäni,ja näin sain nukuttua oikeastaan aika hyvin.

Tänäänkin hän on ollut hurjan etäinen,ei yhtään yritä jutella minulle,on omissa oloissaan.Ystäväni kanssa tätä taas puin,ja ihan selvä kaavahan tämä on.Hän huomaa jonkun muuttuneen minussa,ei tiedä mitä,ja yrittää saada minut hämilleen tuolla hiljaisuudella,koska tietää että "huolestun" jos ihminen vetäytyy,ja yritän ottaa kontaktia.Nyt ei enää niin käy,koska minäkin olen oppinut hänen juonensa,joilla hän manipuloi minua ja tunteitani.Hänen "suosikkinsa" ovat (henkisesti)yksin jättäminen,huomiotta jättäminen,kylmäkiskoisuus-aktiivisempia menetelmiä minun päätösten kumoaminen neuvottelematta minun kanssa,suorien pyyntöjeni huomiotta jättäminen,"hän ei kuuntele mitään"-tila,lasten ahdistelu ja haukkuminen....alkutekstejä kirjoittaakseni.
Minun piti tehdä sitä listaa niistä kaikista väkivallan teoista,joita hän on täällä tehnyt.Yritän muistaa,minulla ei ole nyt muistiapua lähellä

• seuraaminen lapsen huoneeseen/kyttääminen jotain toimea,esim syömistä
  
• hyvin lähellä kasvoja puhuminen matalasti/huutaminen
• korvasta vetäminen(tätä oli joskus paljonkin,nyt kun lapset ovat kasvaneet ei niinkään)
• niskasta taluttaminen
• väkivallalla uhkaaminen "jos tämä ei lopu niin vetelen pitkin turpaa"
  
• pienten lasten kovakourainen "ohjaaminen" pois,esim keittiöstä
• Mikko on potkaissut esikoistani päähän hänen maatessaan makuupussissa oman huoneensa lattialla,koska se ei miellyttänyt Mikkoa
• hän on nostanut vauvan yhdestä kädestä roikottaen rattaista ylös koska vauva itki hurjasti(ikää vauvalla oli silloin noin 9kk)
• heittelee lasten reppuja esim portaikkoon,kenkiä esim pihamaalle,vaatteita,jos ne ovat väärässä paikassa Mikon mielestä
• ottaa lapsilta tavaroita käsistä
• sulkee tv:n vaikka lapsi katsoo sitä
• on tehnyt pelaamaan menemisen sellaiseksi että häneltä pitää miltei rukoilla lupaa saada peli-kaikki ovat Mikolla
• haukkuu minua läskiperseeksi(no olenhan sitä,mutta..)
• arvostelee älyäni
• mitätöi minun päätökset esim lasten suhteen(olen antanut luvan,hän tulee hetken päästä ja lopettaa toiminnan..)
• rankaisee minua joko lepertelemällä lapsille,mutta useimmiten myös olemalla huomioimatta lapsia
• tuo mukanaan jännittyneen ilmapiirin,josta lapset yleensä poistuvat
• rangaistukset ovat yleensä ihan kohtuuttomia,eikä hän anna mitään mahdollisuutta keskustella niistä,ylipäänsä kasvatus perustuu pelkkiin rangaistuksiin ja rangaistuksen pelko tulisi olla motiivi olla tekemättä tyhmyyksiä...
• alkoholin käyttö:hänestä tulee joko äreämpi tai "hilpeä"; kumpaakin tilannetta säikymme niin minä kuin lapsetkin,se näyttää niin irvokkaalle jos hän yrittää vitsailla tms.

Eiköhän tuossa nyt ollut listaa näin aluksi.
Muutos: minä laitoin asuntopaperit eteenpäin,ilman häntä kanssahakijana.Tästä se muutos lähtee käyntiin.
Pelottaa tuleva yksinäisyys,ja pelottaa ne ajat ennen kuin päästään sinne asti.Enhän edes tiedä kauanko joudun jonottamaan asuntoa,tai onko tämä este,että asumme nyt samankokoisessa asunnossa jollaista haen itsellenikin.Toivottavasti ei.

Kaiken kaikkiaan fiilis täällä kotona on nyt kovin irrallinen.Olemme omissa oloissamme.Odotan vain mikä kaunis päivä se on(eli siis huomenna vai ylihuomenna) kun Mikko kömpii kolostaan ja antaa taas palaa,koska nyt keräilee kaiketi voimiaan olemalla hiljaa.Hänen luonne ei voi olla hiljaa.Lisäksi tämä hiljaisuus...ei tämä ole "normaalia" hiljaisuutta.Hänen on mahdoton olla hiljaa positiivisesti,vaan hänen täytyy kokonaan vetäytyä tilanteista jotta kykenee,eli on passiivisesti siltikin mukana luomassa painetta,vaikka onkin hiljaa.Kuulostaako tämä omituiselle?Minustakin kuulostaa,mutta näin sen koen.
Vai onko asia sittenkin niin,että olen turhista valittava ämmä,jonka kuuluisi vain saada kunnolla selkään?

Tässä juuri tällainen passiivisen agressiivinen tilanne:yksi lapsistani meni alakertaan katsomaan ohjelmaa,vaikka poikien huoneessakin tv päällä,Mikon oli ihan pakko heti tiuskia"yläkertaan katsomaan" ,siis todellako se haittaa jos muut katsoo alhaalla ja yksi tulee lisää katsomaan???Voi voi,ei tainnut nyt tämän tilanteen hallinta mennä ihan putkeen,heh heh.

Kyllä ,olenhan minä ilkeä,koska nautin tästä miten horjutan Mikon yksinvaltiutta.Mitenhän mahtaa suu taipua sitten,kun saan asunnon,ja muutamme...En ole vielä päättänyt halaunko muuttaa salaa vai sanonko että muutamme,mutten päivää...Ja pitäähän hänen sitten muodon vuoksi alkaa tappelemaan lapsistakin,tiedänhän sen jo valmiiksi.

Ihana olo siltikin.Varma asiasta.Minä olen velkaa lapsille paremman lapsuuden,ja ihana ajatella että minusta tulee heille todellakin ÄITI kun voin ja saan olla heidän kanssaan :)