rewerse

Ihmettelen ,miksi Mikko viitsii enää stressata,tai puuttua,esim tämän perheen viikkosiivoukseen?Minulla ei ole ollut viikko tolkulla voimia panostaa siihen,joten en ole niin hanakasti lapsiakaan vaatinut siihen.Mutta tämähän on hyvä aihe v**lla lapsille.
Perjantaina iso poika tuli "myöhässä" kotiin taas...olemme sopineet että 21.30 pitää olla kotona...soitin 10 yli ja muistutin,lähti heti kotiin,mutta meni kumminkin puoli tuntia matkaan.Olin taas nukuttamassa pieniä kun hän tuli.Heti alkoi haukkuminen,v***lu,ja käsky painua hammaspesulle ilman iltapalaa.No poikahan tietää sen jo vanhastaan,ettei äiti sellaista hyväksy,joten piti puolensa ja meni syömään,vaikka Mikko räksytti hurtan lailla vieressä,ja haukkui ja haukkui,apinaksi,idiootiksi,nulikaksi..ja mitähän vielä.Kuusivee oli hereillä vielä makkarissa jossa olimme,sanoin että käytkö huutamassa iskälle,että nyt kannattaa lopettaa jo.Hän yritti pari kertaa,mutta tuskin Mikko edes kuuli.Mutta lopetti sitten.Olin todella pettynyt,ajattelin ettei hän viitsisi enää,eihän asia hänelle kuulu ikäänkuin "enää",koska päätökset on tehty,hän on vastaanottanut asunnon,ja odotan vain milloin hän muuttaa....

Olen yrittänyt puhua taas pikku väleissä käytännön asioista,koska olen huomannut ettei hän oma-alotteisesti alkaisi keskustelua.Olen kysynyt,haluaako hän jotain huonekaluja mukaansa,mitä astioita..totesin että hänen pitää ottaa lapsille lelujakin,ei niitäkään aleta kuljettamaan edes takas...olen puhunut lasten käytännönasioista siellä päässä,petailen asioita näin pikku hiljaa hänelle,aika vaisusti vastailee,liekö itse vielä niitä miettinyt.

Samaten tänään puhuin asian loppuun,jota aloitin tässä hiljattain,eli nämä vkl-tapaamiset sitten.Nyt voipi olla,että kuulostan mustasukkaiselle ja itsekkäälle(no voin ollakkin) mutta sanoin Mikolle,että kun on lapsiviikonloppu,hän on VAIN lasten kanssa.Riippumatta vaikka olisi jo löytänyt uuden suhteen tai mitä vaan,hänhän ei tunnetusti voi olla ilman suhdetta kauaa...Lisäksi tietenkin alkoholiton viikonloppu täytyy olla jne.Sanoin,että en epäröi estää tapaamisia,mikäli kuulen näitä asioita loukatun.Lapset kumminkin aika auliisti kertovat.
Haluan,että lapset saavat isänsä ihan kokonaan silloin kun ovat hänen luonaan,sen Mikko on heille velkaa.He saattavat saada täysiaikaisen isän viikonloppuina,joilla on aikaa vain heille-tuskin yhden hengen taloudessa kotitöitäkään on niin kamalasti...Tuuminkin,että hän voi simuloida minun arkipäiviäni aina viikonloppuisin,pukemalla lapset ulkovaatteisiin asti kello yhdeksäksi,ollen ulkona tunnin ja sama kello 13 aikaan,eli viennit ja tuonnit eskarista :) Ja lisäksi voi tehdä kotitöitä sen mitä ehtii lasten hoidolta ja vahtimiselta.SITTEN voi alkaa miettiä,kuinka paljon siinä ehtiikään maata koneella kuten hän nimittää minun kotona oloa.

Olen nyt ryhdistäytynyt siitä ke-to fiiliksistä.Kävin perjantaina ystäväni kanssa syömässä ja parantamassa maailmaa.Oli ihanaa,eikä olo ollut sinä aikana kertaakaan surkea.Mutta odotan vain päivää kun hän ilmoittaa olevan muuttopäivä-sitähän ei voi tietenkään minulle etukäteen kertoa,kun "ei sulle voi kaikkea kertoa" vaikka siis mitä ilmeisimmin tämä ero koskee minuakin.
Hmph.

Omat fiilikset? On ponneton olo,tällä hetkellä alkaa taas tuntua että voisi vaikka alkaa itkettämäänkin jos ajattelisi asioita.Pelkään ajatella aikaa "sitten kun Mikko ei enää tule kotiin".Pelkään että huudan kurkku suorana tuskaa siitä,että menetin kaiken,ja olen yksin.Lopun elämää kaiketi.Kuusi lasta on kaiketi aika tehokas suojamuuri miehiä vastaan.Ja panokset on kovat.En voi tehdä virheliikettä enää.Isoimmat lapset ovat jo menettäneet biologisen isänsä,saaneet huonon kokemuksen isäpuolesta ja menettäneet tämänkin (mikä ehkä kuitenkin hyvä menetys) Pienillä lapsilla on isä,ainakin tämän oletuksen mukaan,että Mikko todella pitää yhteyttä heihin,tapaa viikollakin..(tämähän olisi minulle etu jopa) Mutta kaikki on niin auki vielä.Mutta sen tiedän.Kukaan ei ole minua lohduttamassa,jos itken,itken yksin ja revin rintani auki sydämen valuessa märkänä länttinä ulos.

Milloin kerromme lapsille?
Emme kai kerro.Minä kerron.Eilen kävimme kaupassa,pienet ja minä,siinä kaupunginosassa jonne Mikko muuttaa.Kerroin heille,että tänne jonnekkin iskä muuttaa,ja tämä tulee olemaan hänen lähikauppa,niinkuin meillä on meidän oma lähikauppa..

Tänään 3vee ja 6vee leikkivät yhdessä.Keskustelu meni jossain kohdin näin."haluatko asua äidin vai isän luona" "mä haluan ainakin äidin" "äiti,sun kulta oon",huikkaa mulle.
Tulee niin surku,mutta onni että he leikkivät asiaa.Meillä ei tosin ole puhuttu kumman luona,sellvää että minun luona,jostain se kumminkin tulee-ehkä he mieltävät senkin että puhutaan viikonlopuista ja iskän luona nukkumisesta,että asuu siellä.Sikis sanoinkin Mikolle,että hänen kannattaa panostaa siihen,että lapsilla on "omaa" siellä,ehdotin esim kerrossängyn hankintaa.Olisi omaPAIKKA ei olisi vain kylässä iskällä.

Voi mitähän tästä vielä tuleekaan.
Kauhulla odottaen.