vuosi pakettiin,ja uutta tilalle...

Toivoisimpa,että voisin paketoida tämän vuoden,ja vain todeta,että se oli huono trippi josta jäi vähän paskan maku suuhun...Hyviäkin asioita tietenkin tapahtuut,edistysaskelia,mutta yleisvaikutelmana kai pohjanoteeraus.Mutta nyt tsemppaan uuteen vuoteen uusin asein,sillä olen oppinut tämän syksyn aikana paljon asioita itsestäni,siitä miten asioita näen,miten ne koen ja miten ne vaikuttaa-sekä kuinka tärkeää on,että elämässäsi vaikuttavat vain sellaiset henkilöt,joiden haluat vaikuttavan siihen.Nimenomaan positiivisesti.Olen päässyt eroon jatkuvasta miellyttämisen halustani,en ole tekemisissä sellaisten kanssa,joihin suhde perustuu vain siihen,etten kehtaa olla olemattakaan tekemisissä...vaikeaa.

Joulu.
Minulta kysyttiin useampaankin kertaan,miten joulu meni?Vastasin:"olen todella tyytyväinen että se meni" .Aatonaattona Mikko joi,kävi tupakalla ja samalla varastossa,joka on vasta hiljattain paljastunut minulle hänen juomavarastokseen.Humaltui,ja ensin sulkeentui,oli omissa oloissaan,kuuli varmasti kun paheksuin sitä.Sitten tapahtui asia,että vanhimmainen lapseni niin sanotusti kärähti tupakan poltosta.Pöydän ääressä minä sekä äitini-vanhempanihan siis olivat tulleet jouluksi meille- puimme asiaa ja haastattelimme poikaa,koska pelkäsimme että hän olisi kenties polttanut muutakin kuin tupakkaa.Mikko kävi siinä välillä märisemässä,mutta kivahdin hänet pois paikalta koska asia ei niin sanoakseni kuulunut hänelle.Pöydän ääressä oli myös isäni.

Jouduin mennä nukuttamaan pienintä,ja kuulin kun äitini kommentoi Mikon märinöihin näin "Nyt kannattaa lopettaa,sillä kun Mimosa tulee takaisin,tulee hirveä riita" mutta ei,hän jatkoi.Isänikin joutui puuttumaan asiaan,käskemään Mikkoa lopettamaan,koska hän uhkasi väkivalla ,sekä kertoi että hän ei mömmöjen käyttäjän (oletti siis heti että tottakai on huumeita tms pelissä) kanssa asu samassa asunnossa,että hän heittää pojan keittiön ikkunasta pihalle,jne.Äitii sanoi,että niin kauan kun tää on Mimosankin koti,sinä et heitä hänen yhtäkään lasta mihinkään.Tilanne oli jo loppunut kun tulin takaisin,poika oli käsketty nukkumaan.
Tästä noin puolen tunnin päästä kuulin kun Mikko yritti 10veetä saada saunaan kanssaan.Lapsi oli ihan neuvoton,koska ei ole tavallista että Mikko pyytää ketään minun lapsia mukaansa mihinkään,mutta tämä oli osa projektia joka alkoi jo muutamaa pv aiemmin,eli mielistellään nyt isompia,tätä 10veetä hyvä mieleistellä lupaamalla peliaikaa XBoxille...sanoin lapselle,ettei hänen tarvitse mennä saunaan ellei halua.....
Jonkin ajan kuluttua mietimme kenen kanssa Mikko puhuu saunassa...Hän oli mennyt käskemään tämän pojan saunaan,jonka juuri oli lähetänyt nukkumaan!!!!!!
Jälleen kerran asia joka pätee aina Mikkoon:kun hän haluaa ja hänen etujensa mukaista on,ei kellonajalla ole mitään merkitystä! Uskomatonta.Siskoni meni sinne koputtelemaan ja sanoi että pojan olisi syytä tulla pois,koska hän haluaa jutella vielä.Poika tuli aikanaan,eikä tietenkään nähnyt enää mitään pahaa Mikossa.Aiemmin viikolla olleen painimatsin jälkeenkin kun Mikko oli pyytänyt anteeksi,kaikki oli taas hyvin.Hän ei halua kantaa vihaa eikä kaunaa.Ja Mikko käyttää tätä minussa sekä lapsissa olevaa ominaisuutta häikäilemättä hyväkseen.

Joulupäivän ja tapanin Mikko oli taas "kiva".Puheyhteys häneen on ollut aika minimaalinen jo kauan,ja yllätyksekseni huomaan ettei se haittaa minua-ennenhän ahdistuin sellaisesta todella paljon- vaan elin kuin omaa elämää.Tiety takakireys kyllä oli päällä koko ajan,esim en saanut kirjoitettua mitään "näitä juttuja" koska Mikko on ollut lomilla jo 3vk,vaan sellaista iloishenkistä perheblogiani sain päivitettyä.

Sitten aloimme tehdä lähtöä mummolaan.Puhuime että menemme mummolaan,Mikko ei kertaakaan kysynyt olisiko häntä kaivattu mukaan,kaiketi ymmärsi-tai sitten ei. Minuahan on vaivannut syyllisyys siitä,että en ole suoraan sanonut Mikolle lähtöaikeistani.Äitini on hänelle laittanut viestillä kyselyä,tietääkö hän mikä on suhteemme tilanne,onko erosta puhuttu jne...hän ei ole vastannut mitään.Riidat,julmettu huuto keskenämme,haukkuminen puolin ja toisin...eikö näiden pitäisi kertoa että asiat on todella huonosti,ja osata hieman ennakoida tilanteita?
Tänään huomasin,että Mikolla on joku kummallinen kieltovaihe päällä,hän kertakaikkisen systemaattisesti kieltäytyy ajattelemasta,näkemästä ja jopa keskustelemasta tilanteestamme.
Olimme lähdössä,ja monien viikkojen "koskemattomuuden" jälkeen hän yhtäkkiä päättää tula antamaan pusun kun lähdemme.En kehtaa kieltäytyä,vaan anna suikata suupieleen.Ilmeisesti tästä johtuen tunnen taas enenevää syllisyyttä,etten ole kertonut.Muotoilen lauseita aikani,ja kirjoitan tektiviestin-kyllä,ajaessani autoa- ja viestiemme vaihto eteni jotakuinkin näin.

Minä(14.26) : taisi olla sinulla kuitenkin suunitelmia kun kovin innoissasi olit auttamassa lähdössä?(huom. olin siis kysynyt uuden vuoden toiminnoista aiemmin) On se harmi ettei tämä perhe-elämä käynyt sinulle,enkä jaksa tällaista enää!Oli meillä hyvätkin aikamme,harmi vaan ettet osaa kunnioittaa minua etkä lapsia

Mikko(14.32) :Hö.Sinulla ja muksuilla oli halu lähteä ja näytit niin kiukkuiselta että et pääse lähteen( huom.oli vähän lähdössä ongelmaa kahden pojan kanssa)Mulla ei mitään suunnitelmia,J tulee saunomaan kun kaupasta tulee parin tunnin päästäJa olen pa.Ei mihinkään menoja.

Minä (14.39):Itse asiaan et kommentoinut mitään taaskaan.Onko sinusta siis ok,että lopetamme perhe-elämämme yhteisestä päätöksestä?Sinulle on asiaa vihjailtu ja kysytty eri tavoin,mm äitini tiedustellut onko tietoa suhteemme tilasta ym.Voisin tietenkin muuttaa pois ilmoittamatta sinulle,mutta yritän olla reilu ja puhua asioista sinun kanssa

Minä (15.40):Ei aihetta vastata siis?

Mikko (16.39): Pahus en nuku puhelin mukana kuin eräät..

Minä (16.40):Vai niin,asia selvä.

Minä (17.30): Hauskaa muuten,vastaukseni tuli 7 minuutin kuluttua omastasi ja väitit olevasi nukkumassa? Mulle MEINASI tulla paha mieli asioiden takia ja siksi ajattelin kirjoittaa niistä,mutta hyvä että näytit taas sen ilkeän itsesi niin ei tarvi minunkaan pahaa mieltä kantaa

Mikko (17.35):Silloin vastasin kun näin viestin.kun unilta havahduin,J:n soittoon heräsin ja vastasin
Mikko (22.12):Hyvää yötä sinne kaikille ;)
Mikko (23.36):Suututtu näemmä

Olin taas ihan äimänä tästä maireasta hyvän yön toivotuksesta,kun olen hänelle ihan muunlaisia asioita kirjoitellut.Ja koska en vastannut mitään,diagnoosi oli tietenkin että olen suuttunut.Mikko imeisesti käsittelee tätä asiaa minun "suuttumisenani".Sitähän se ei enää ole.ENNEN minua suututti,nyt halauan enää päästä pois,en halua enää muuttaa asioita suhteessammme,koska olen nähnyt sen turhaksi.Miksi siis enää suuttua.

Minkähän diagnoosin tähän vetäisi?Hän kieltää kaiken?Suojelee täydellisellä kieltämisellä itseään,ehkä oikeasti tajuaa,että olen tällä kertaa ihan tosissani?
Vaiko,luottaa edelleen siihen,ettenole ennenkään lähtenyt,vain yrittänyt pakoon,asunut hetken muualla,tullut takaisin kumminkin..
EI,EI,Mikkoseni,niin ei enään käy!Minä vapaudun kahleistani,voin jättää ne sinulle muistoksi jotta voit miettiä ja ihailla taideteostasi.Lennän vapauteen poikasteni kanssa,joita voin sitten suojella täysin,ja uskon ja luotan siihen,että poikasenikin rauhoittuvat uuteen pesäämme,joka on vain meidän,ja täytetään vain hyvillä energioilla ja voimilla.

Minulla on visio.Se tuli kun luen aina Erään runon kun menen toiseen blogiini"Runo Pikkaraiselle".Siinä mainitaan sana perhepiiri,ei tarkoita sellasta mitä se tarkoittaa,sukua jne,vaan"käsi toisen kätehen,liittykää perhepiiriksi..."Uuden kotimme tapoihin tulee kuulumaan perhepiiri.Uskon että jaksan sen ottaa ohjelmistoon vasta kun olemme kotiutuneet.Seitsemän hengen perhepiiri,kynttilä keskellä,ajatus päivästä,iltarukous....olen opettanut iltarukouksen nyt kolme veelle,ja hän on kovin suloinen lausuessaan sen.haluan että kaikki lapset tuntee sen,että minä suojelen,ja myös meitä ympäröivät muut voimat.Siinä meidän perhepiiri.Sitten kun saamme sen Oman Kodin =D
Sen saaminen tuntuu olevan ihan jumissa,mutta uskon ja toivon kun se löytyy,se on meille mieluinen ja rakas sekä hyvä!
Siellä on hyvä alkaa uutta vuotta elämään...uskon että pääsemme muuttamaan viemeistään 1.3.08.Näin veikkaan.Katsotaan miten käy.

Mimosan Blogi vaikenee vuoden vaihtumiselle.
Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rakkauden täyteistä vuotta 2008,jotka olette seuranneet taisteluani.taisteluni jatkuu,muuttaa muotoaan,ja uskon ja toivon vielä lopussa olevani Voittaja-minä sekä lapset.

Love&Peace,
Mimosa

Kun milteen kuukausi on kadonnut elämästäni...

olen koko viime viikonin ajatellut,että kirjoittelen taas kuulumisia,mutta pelkkä ajatuskin siitä on ahdistanut.Eilen sain asialle selityksenkin;psyyke ei jaksaisi palata asioihin edes kirjoituksen muodossa,edes kertomalla...sitä kertomista olen nyt saanut harrastaa ihan urakalla,koska nyt olen ollut viranomaisiin yhteydessä näiden tapahtumiemme johdosta.Kouluterveydenhoitajaa on infottu,myös alueemme sos.tt on nyt tietoinen,koska tein lastensuojeluilmoituksen Mikosta,hänen otettuaan painimatsia taas ison pojan kanssa tiistaina.Keskiviikkona kävi puhelimeni kuumana kun soittelin asuntojen perään,sossuun,vaikka mihin...

Tiistaina hommat kokivat totaali *reps* efektin.Painiottelu oli tuloksena,jota olivat todistamassa kaikki lapset,pienet itkivät peloissaan,6vee huusi isi lopeta,minä revin häntä hiuksista ja tönin irti pojasta kun hän alkoi pitää lasta kuristusotteessa käsivartensa avulla...aivan kamala tapahtuma ja mistä syystä?Mikko sanoi että poika yritti käydä päälle.Ei totta.Mikko meni heidän huoneeseensa huutamaan siivouksesta,ja koska poika ei voi sietää huutoa ja varsinkaan sitä ettei toinen kuuntele yhtään puhetta,niin hän pompahti ylös tuolistaan jonka viereen Mikko oli tullut huutamaan,ja nosti nyrkit rinnan päälle merkiksi että kannattaisi lopettaa,puhisi että kohta mä lyön,mutta hän ei lyönyt,vaan pyrki pois tilanteesta kuten ilmeisesti muisti opetetun.
Mutta....se ei riittänyt sittenkään.Poika on tiistaista lähtien viettänyt mahdollisimman vähän aikaa kotona,ymmärrän sen,mutta pahalle se tuntuu kumminkin.

Kävin tosiaan eilen perheneuvolassa puhumassa omasta olostani,ja sain paljon varmistusta siihen,että en vain kuvittele tämän kaiken olevan ihan pielessä.Se hullu ajatus minua vaivaa kumminkin vähän väliä,että ehkä se syyllinen olen sittenkin minä,kuten Mikko niin usein sanoo ja antaa ymmärtää,koska MINÄ en pärjää lasten kanssa,MINÄ annan heille kaikein periksi,MINÄ en vaadi heiltä...ja mitä kaikkea.Joten onhan se loogista että MINÄ olisin koko palettiin syyllinen.

Lisäksi puhuttiin näitä asioita,kuinka unohdan asioita mitä on tapahtunut,kuinka katselen kuin ulkopuolelta tätä tilannetta.Eilen sen vasta ymmärsin,senkin,että kun olen kaikki nämä vuodet kertonut ystävilleni tapahtumista,olen kertonut kuin ulkopuolinen,kuin joistain muista,ymmärtäen että ihan kamalia asioita ja vääryyttä tapahtuu,mutta "toisille".Lisäksi pe-ne:n ihminen sanoi kun kerroin kysyttäessä minulla olevan kuitenkin paljon ihmisiä keille kerron ja puhun asioistani,että sen avulla olen jaksanut nämä vuodet,koska olen sanut keventää lastiani heille,mutta siltikään ei ole tapahtunut asiaa,että todella ymmärtätisin että kyse on minun perheestä jossa nämä asiat tapahtuvat.
Tuntui,että olen todella psyykkisesti aika sekaisin,ymmärsin valitettavasti että asiat ovat juuri niin menneet.

Joulua odotan jännityksellä...olen ollut monesti sanomassa Mikolle,että uskallappas pilata meidän joulu...mutta en ole uskaltanut.Otan taas vastaan sen mitä annetaan,miten joulu meneekään...Eipä ole ollut yhtään fiilistä laittaa joulua.

Äsken sydämeni miltee pysähtyi surusta :( Sinällään pieni asia,vaikkei olekkaan, 3vee meni keittiöön Mikon luo,sanoi suloisella lapsen äänellään että "sun kulta oon" ja mitä tekee Mikko-ajaa lapsen pois koska oli jaloissa.Hän ei edes kuullut,kuunnellut mikä oli pienellä pojalla asiana,ja aivan törkeästi teki.Pikku mieshän yleensä minulle uskoutuu,ja hellyttelee,sanoo "sun kulta oon" ja ihanat hymyt päälle,nyt hän ilmeisesti kokeili Mikkoonkin asiaa,mutta mitä sai,itkua.

Mikkohan on ollut lomilla nyt jo 2viikkoa,ja tunnelma kotona on vaihdellut hyytävän jäätävästä kuumaan kiukkuun ja raivoon.Pienet lapset ovat itkeneet paljon kun ovat tekemisissä Mikon kanssa,mutta Mikko kuittaa asiat aina "eihän niille tarvi mitään tehdä kun ne jo huutaa".Minun tulkinta on,että lapsetkin ovat niin varautuneita ja jännittyneitä,että pärähtävät itkuun pienestäkin.

Tänään jouluruokaostoksilla ajattelin,että on se kummaa miten voimme kumminkin jotain tehdä yhteisymmärryksessä.Kuten tapahtui kun veimme pienimmän lapsen pieneen operaatioon päiväkirurgiselle.Yhteinen intressi? Mutta eikö perheenkin pitäisi olla yhteinen intressi?Ilmeisesti ei ole.

Tämä tällä erää.Yritän jossain välissä koota ajatuksia,ja kirjoittaa tarkemmin.Tosin viime kuusta en muista taaskaan mitään,eipä ihme.

aarghhh

Kauanko tätä vielä kestää?
Mikko yrittää olla kiva minulle henk.koht,ja samalla lässyttelee lapsille-pyysi isot pojatkin saunaan kanssaan sekä pienten kanssa.Siellä hän hauskuutti heitä jollain ihmeellisellä buu-jutulla :S
Myöhemmin kun viimein pääsivät pois saunasta ( niin muuten,AIKAhan ei ollut taaskaan mikään "issue" kun herra oli johtajana...lapsia voi ihan hyvin saunottaa puoli yhdeksään asti,vaikka pienten pitäisi esim olla nukkumassa jo klo 20..) ja eskarilainen kehtasi pyytää Mikolta jotain pöydässä,hän alkoi rähjätä,että eikö täällä koskaan saa olla rauhassa ja blaa blaa kun pentuja pitää palvella ja akka huutaa päivällä ja pennut illalla ja niin edelleen...Itse olin "turvassa",rauhoittelemassa pienintä joka kipuineen itki kovasti :( mutta ajattelin taas näin kaukaa kuulleena,että voi lapsi parat,äsken Mikko oli NIIN kiva saunassa,ja seuraavassa vaiheessa kilahtaa täysin.No ei sen puoleen,myönnän,minä kun tunnetusti en ole täydellinen,että noin käy itsellekin joskus.Mutta kun oppisi sen,ettei lyö yli missään tunnetilassa...Mikolle tuo iloisuus ja lasten hauskuuttaminen on niin vierasta,että varmaankin häneltä meni kaikki energiat,vaikkakin oli tankannut ilolientä hyvän matkaa....

Hän taitaa todella olla "heikoilla hangilla" erästä melkein julkkua siteeratakseni...hän katsoo ihmeissään kun hassuttelen isojen kanssa,heillä on loistava sanantaju,ja osaavat leikitellä sanoilla,jonka johdota tänäänkin saimme nauraa suupielet kipeiksi Mikon istuessa hiljaa koneensa äärellä,ja napsutellessa iänikuisia palikoiden pudottelu-peliään.Aiemmin esikkoni oli kohteliaasti tarjonnut Mikolle leipomaansa keksiä,johon M vain urahtaa tuskin kuuluvasti"en ota",ihan kuin keksi olisi myrkytetty tai jotain.Ehkä se onkin,ehkä kaikki sellaienn vain muistuttaa asiasta,kuinka hyvä ja taitava esikk on,vaikka hän kaikkea muuta haluaa hänen uskovan.Oikein ihmetelin että hänetkin oli oikein pyydetty saunareissulle mukaan.
samaan aikaan suututtaa sekin,että hän sekottaa lapsia nyt,ja ehkä tietää sen,kuinka se minua harmittaa.Mutta-TÄMÄ ON VAIN PELIÄ- jolla hän ilmeisesti yrittää ostaa lisäaikaa,hämmentää lapsia luulemaan häntä mukavaksi ihmiseksi ja näin ollen kyseenalaistamaan minun eroaikeeni...menikö spekulointi liian korkealle?Ehkä,mutta kovin omituista tämä on.
Mutta en totta ketussa erehdy luulemaankaan että Mikko olisi kokenut jonkun yllättävän heräämisen....ja muuttunut inhimilliseksi olioksi.

Se tuntuu vaikuttavan häneen hyvin,että monasti en vastaa hänelle tai tuumin että en jaksa ajatella tai puhua tästä ja tästä.Oikeasti koen niin,mutta tuo vastaamattomuus on kuin peli hänelle...hän valittaa ja suuttuu siitä heti,vaikka on samanlainen itse-lapsilleni!
Mäkätystä mäkättämisen ilosta.Sitä sain kuulla ollessani itse saunassa.Esikko oli koneellani,ei ollut edes tulossa saunaan,kun Mikko alkoi urveltaa hänelle että et varmaan mene sinne saunaan häiritsemään,huudatat vaan siellä ja mitä lie olikaan...Esikko sanoi minun ymmärtämälläni tavalla parikin kertaa ettei ole menossa,mutta Mikko jatkoi.Oli pakko sanoa lapselle,että väännätkö jooko rautalangasta Mikolle ja sanot,että "en ole menossa saunaan" .Uskotteko,miltei meni perille,silti jatkoi jankutustaan hän...uuh.Silloin jo naurattikin.Voiko olla tuollainen.
No kyllä näköjään voi.
voi voi ;)

Kun kaksi ihmistä on oikeassa?

Ihan totta.
Meillä taitaa todellakin olla tämä tilanne.
Äitini,joka valikoivasti puuttuu asioihini,sanoi tämän.
Pattitilanne,kun molemmat ovat oikeassa.
Tekisi mieleni kirota raskaasti.
Kysymys on kuitenkin enemmän siitä,kumpi on vähemmän VÄÄRÄSSÄ; minä en ole koskaan tarkoittanut että minä olisin ainoastaan oikeassa,mutta olen ymmärtänyt asiantuntijoiden kanssa käymistä keskusteluista ja omasta kokemuksesta ja tunteesta,että olisin kumminkin enemmän oikeassa.Tai sitten on puntit tasan,mistä sitä tietää....

Hitto,alkoi ihan oikeasti suututtamaan koko ajatus.Hienoa että tästä tilanteesta,vaikka hänkin-äitini-tietää taustat ja tapahtumat,ajatellaan näin.
Että molemmat on oikeassa,eli molemmat on väärässä.

Ihan sama.Ei minun ole pakko olla oikeassa,minun ei myöskään ole pakko olla TÄÄLLÄ! Tässä suhteessa.Se asia on kanssa ihan selvä.Voin tyylikkäästi poistua takavasemmalle ,nostaa kädet pystyyn ja sanoa,en halua tätä enää.

Muut-sanovat ihan mitä haluavat.Olen silti todella pettynyt ettei äitini edelleenkään osaa tukea minua.Asiasta sanoessani,siitäkin nousee riita.Ja taas olen väärässä,hän oikeassa.
Hullua hullua...mutta ihan sama tällä hetkellä.

Pakan sekoitus jatkuu

Olen jo näemmä 9 päivää miettinyt,miten muotoilen ajatuksiani tästä tilanteestamme.Mitään uutta ja mullistavaa ei ole tapahtunut,vaan sama passiivisuus jatkuu.Mikko on muutaman kerran urahtanut lapsille,sekä alkanut saman märy-virtensä, mutta olen tukkinut hänen suunsa hyvin nopeasti.Ehkä tämä oma kopeuteni ja napakkuuteni on nyt hieman sulkenut hänen suurta suutaan?Tai sitten tämä on vain Suurta Suunnitelmaa...Tavallaan odotan koko ajan,milloin hän palaa "ennalleen",nyt kun hän on ollut näennäisen rauhaisa,huomaan että olisi parempi että hän olisi ennalta-arvattavan ikävä ihminen,kuten olen tottunut.Joten mikä mättää?Olenko se pimeä sittenkin minä?

Olen saanut todella paljon voimia shiatsusta,voin sanoa että sen löytäminen on ollut Taivaan Lahja tähän tilanteeseen.En osaa eritellä mitä se minulle tekee,mutta ilmeisen hyvää kuitenkin.Ainakin stressinpoistoon se auttaa,tosin täytyy myöntää että surettaa sen lyhytaikainen vaikutus,koska jos tässä huushollissa kestää stressittömänä päivän,niin hieno homma!

Huomaan aina vain voimakkaammin katselevani "ulos" tästä elämästä, oikeastaan enää en näe minkäänlaisena mahdollisuutena sitä,että jäisimme edelleen tähän samaan jumiin yhdessä.En usko että se voi enää olla millään lailla terveellistä kummallekaan...edes Mikolle.Pahoin pelkään vain,että Mikko itse ei sitä näe,eikä varsinkaan ymmärrä.Olen kyllä jo pitkään puhunut hänelle,ja aivan häntä itseään ajatellen,että YMMÄRRÄN että tällainen perhe-elämä ottaa koville,että en yhtään pahastu jos hän haluaa vaikka muuttaa pois tmv. ...

Tänään ystäväni sanoi todella osuvasti,että tämä kaikkihan on Mikolle vain peliä,jonka hän haluaisi voittaa.Voisiko sitä enää osuvammin sanoa? Peleissähän ei tunnetusti luovutusvoittoja anneta,vaan voitto tulee tiukassa kisassa, ja varsinkaan ei voi todeta pelin edetessä,että en olekaan hyvä tässä pelissä,että olisi ehkä viisaimpaa vain luovuttaa ja todeta häviönsä.
Tämä antaa taas ihan uutta näkökulmaa vuoteen 2003, jolloin viimeksi yritin kaikin voimin päästä irti Mikon pauloista.Rakastuin toiseen,karkasin,mutta hän taitavana pelurina pelasi minut takaisin huijaamalla pelissä.Ehkä en voine moittia häntä epäreilusta pelistä,eihän toki sekään reilua ole,että karkaa toisen mukaan.Oli niin tai näin,uusia havaintoja auennut.

Tämän hetkinen tilanne on kyllä aika kummallinen,kuin sumua ja epämääräistä leijumista tiedottomuuden tilassa.Äitini oli lähettänyt viestiä Mikolle,ja tiedustellut onko Mikko tietoinen suhteemme tilanteesta,että onko erosta puhuttu...Normaalisti Mikko vastaa äitini viesteihin,mutta nyt ei,eikä minullekaan maininnut mitään koko viestistä,saatikka että olisi avannut jotain keskustelua siitä.Asia nimeltä ero on ollut julkisessa puheenvuorossa vain silloin,kun olemme rähjänneet viimeksi kova äänisesti,ja milloinkohan se olikaan....????Jolloin ilmeni nämä Mikon kommentit"muuta sä ensin " ja "menen neuvottelemaan asioista" -ja niitä asioita ei edes muistanut että oli muka jotain neuvotteluja pitänyt olla,eli täyttä jaskaa.Kuten tietenkin arvata saattoikin.Ehkä se,että minua ei enää voi pelotella, himmentää iloa Mikossa minun manipuloinnin suhteen.Hah hah haa,voin hänelle nauraa päin naamaa jos hän alkaa puhumaan asiattomia.En todellakaan pelkää häntä,vaikka tiedostan että hän saattaa silti olla epästabiili tapaus.

Tietenkin minä haluaisin-olenhan inhimillinen ja empaattinen ihminen- auttaa myös Mikkoa tässä elämäntilanteessa.Hän tuntuu olevan kovin pihalla kaikesta.Kuitenkin,ei se ole minun tehtäväni,olen jollain lailla tehtäväni tehnyt ja elänyt tätä sirkusta yli 6 vuotta.Kun voisin ohjata hänet edes johonkin, missä voitaisiin nähdä että hänkin tarvii apua?No en tiedä.

Näin paljon sain ammennettua ajatuksia,vaikka minulle ei voida suoda hetken rauhaa.Pitäisi ottaa asiakseen kirjoittaa vaikka joka päivä...saattaisi saada pidettyä asiat mielessään jopa...kokonaisen päivän????????

Kaava

kirjoitinkin tästä aiemmin...sain taas testilleni vakuutuksen.Eilen seksiä,tästä aamusta asti käytös taas pöyhkeää,ja joutunut turhan suunsoitin ja asioihin puuttumisen takia riitoihin lasten kanssa.Ymmärsin asian tänä aamuna.Hän kokee vallantunnetta seksin jälkeen,luulee,että se suo hänelle luvan käyttää valtaansa haluamallaan tavalla.Siis suomeksi seksi=lupa vallan käytölle?Oikeesti!!!!!!Mutta onhan tämäkin nyt sitten selvä,kyllä tuosta shiatsusta on oikeasti paljon apua,koska aina ymmärrän enemmän ja enemmän.

Okei,tämä viikkohan muuten on -muistaakseni- sujunut suuremmitta ongelmitta,silti minulla oli pljon kiukku ja surupisteitä kipeänä selässä...viikko on ollut minulle todella paineikas. Varsinkin kun Mikko pisti täydellä terällä tulemaan tätä "olen hyvä mies" filmausta.Siihen hän sai kimmokkeen ollessaan yhteydessä äitiini,joka oli tietenkin neuvonut puhumaan ja puhumaan,mainiten -ellei ole jo liian myöhäistä-...tätä pointtiahan Mikko ei ole ottanut huomioon.Omat tunnetilat olivat perjantaina aika ahdistavia,kun juuri torstai iltana oli ollut räjähtävä riita,sen seurauksena miltei paljastin muuttoaikeeni ym,koska lauoimme täydeltä terältä tulemaan totuuksia ym.Voi lapsiparat millä taisteluareenalla he olivatkaan :(
Sitten perjantaina alkaa tulla oikein positiivisesti virittynyttä tekstiviestiä tyyliin "kirjoitetaan nyt ne säännöt paperille ja joita noudattaa molemmat" ja koska oli saanut luurin korvaansa kun alkoi puhumaan alentuvaan sävyyn pojastani,kun kerroin hänen haluavan vaihtaa renkaat autooni,niin viesti" se voi vaihtaa XXXX:nn ne renkaat jos haluu" ja sitten tätä " illalla saunotaan ja siivotaan yhdessä" .Iso huokaus.Jätin viestit omaan arvoonsa,ymmärsin että ne kumpusivat jutuista äitini kanssa.

Illalla oli jo jotain kärhämää.Mutta ylipäänsä se "hemmottelu-linja" oli taas päällä.."mitä haluat että teen sulle,otatko leipää..." ja hän teki muutaman leivän ja toi niitä yläkertaan koska kirjoittelin tässä koneellani.Huh huijaa.

Tämä aamu valkesi taas liian varhain pienimmäisemme osalta,ja olin aivan poikki.Koko perjantai meni aivan poissa pelistä johtuen shiatsusta.Olo oli painava,raukea,rento,rauhallinen...puhuin hissukseen.Päätäkin alkoi taas särkeä niinkuin viimekin kerran jälkeen,muttei liian pahasti.Lauantai aamuna minä nousin,ja tänä aamuna olin sitä mieltä että Mikko saa hoitaa nyt aamuvuoron.Kankeasti nousi.Seuraavaksi herään taas kauheaan möykkään.Tappelu sokerista.Voi voi,mutta en nouse,vaan kuuntelen kun esikko tulee yläkertaan tömps tömps....ja kiroilee ja pupisee vielä lyövänsä Mikkoa.Eli ärsytys on korkealla.Kun nousen,menen pojan luo,ja rauhoittelen-selkähieronta auttaa aina.Menen sitten alakertaan aamupalalle itsekkin,tuumin että Mikko on jälleen syyllistynyt siihen ettei ole vaivautunut katsomaan tilannetta,vaan vetänyt omat johtopäätökset,eikä myöskään kuunnellut.Tästä väännetään kättä tovi,volyymit on taas melkoiset.Pyysin sitten poikaa kanssani aamupalalle,piti hieman tsempata että puuro meni,jonka johdosta sokeritaistelukin tuli(Mikko väitti että lapsi olisi laittanut puoli astiallista sokeria,koska kysyi :onko tässä kaikki sokerit...heheeeee) ja hän näytti ettei tarvitse puolta astiallista sokeria,vaan ne 4 lusikallista jotka sanoikin ottavansa.Mikko tuskin ymmärsi edes nolostua tästä :)

Yleistä kireyttä.Kolmevee pyytää ulos,Mikko ei hievahdakkaan.Vasta muutaman ikävän huomautuksen jälkeen lähtee hakemaan sisävaatetta lapselle,jotka pukee,lapsi itse vetää päällysvaatetta päälle,minä autan loput.samalla puen pienimmän että hänkin pääsee pihalle.Menen itse heti vanavedessä perässä,Mikko jää sisään katsomaan tv:tä. Pyydän isot lapset mukaan ja ulkoillaan menestyksekkäästi hetki.

Huh huijaa,päivä vasta puolessa ja olen ihan poikki.Tässäpä tämän hetken tilannekatsaukset olivatkin.

tappelu,eli kun hiljaisuus loppuu

kauan Mikko jaksoikin olla hiljaa,sen edellisen painimatsin jälkeen vetäytyi taas olemattomaksi eikä osallistunut mihinkään.Hiljaisesti vain uhkui vihamielisyyttä ja loi ahdistavaa ilmapiiriä kotiin.Mutta asiat oli näennäisesti rauhallisia,saattoi melkein uskotella,että kyllä tämä tästä.Kun kerroin tuntojani ystävilleni,he kauhistuivat,taasko menen siihen lankaan.Myönnän että oli heikkoja hetkiä,teki taas mieli uskotella itselleen,mennä mukaan siihen hänen "muka-kivaan" ja ainakin vastata hänelle mukaan mennen.Kaippa se sitten etetn mennyt mukaan,vaan olen ollut passiivinen ja vetäytyvä hänestäkin,on saanut hänet suutuksiin.Pikku hiljaa.Ja sitten kun räpsähtää,niin se räpsähtää ihan hullun mitättömästä asiasta.Olisi liian pitkä juttu edes kertoa,kolmevuotias vain alkoi itkemään kun ei muka osannut laulaa,ja Mikko siitä minun päälle hyökkäämään ja sättimään...heh heh,minulle kävi ihan vanhanaikaisesti,en edes tajunnut mikä minuun osui,eli siis en ymmärtänyt miksi asia oli kimarin arvoinen.Sitten kun hän vauhtiin pääsi,sieltä tuli kaikki kodin siivottomuus ja hänen tekemänsä työt ja kun en pidä kuria jne.Huh,aivan kamala sota siitä kyllä tuli,ja nyt tänä päivänä hän on sitten ilmoittanut jälleen kerran,että minua tulee kohtaamaan vaikeudet,ja esim hän vie auton minulta,ja hän on menossa neuvottelemaan jostain asioista jne jne.En edes muista kaikkea mitä paskaa taas päälleni sain.Mutta tätähän halusin,halusin sen voiman potkaisevat kunnolla,joka laittaa rattaat pyörimään,ja sitähän sain.Huomenna alkaa minunkin soittelut.

Tässä tämä huuto vaan jatkuu enkä oikein voi keskittyä,joten jatkampa myöhemmin....