kauan Mikko jaksoikin olla hiljaa,sen edellisen painimatsin jälkeen vetäytyi taas olemattomaksi eikä osallistunut mihinkään.Hiljaisesti vain uhkui vihamielisyyttä ja loi ahdistavaa ilmapiiriä kotiin.Mutta asiat oli näennäisesti rauhallisia,saattoi melkein uskotella,että kyllä tämä tästä.Kun kerroin tuntojani ystävilleni,he kauhistuivat,taasko menen siihen lankaan.Myönnän että oli heikkoja hetkiä,teki taas mieli uskotella itselleen,mennä mukaan siihen hänen "muka-kivaan" ja ainakin vastata hänelle mukaan mennen.Kaippa se sitten etetn mennyt mukaan,vaan olen ollut passiivinen ja vetäytyvä hänestäkin,on saanut hänet suutuksiin.Pikku hiljaa.Ja sitten kun räpsähtää,niin se räpsähtää ihan hullun mitättömästä asiasta.Olisi liian pitkä juttu edes kertoa,kolmevuotias vain alkoi itkemään kun ei muka osannut laulaa,ja Mikko siitä minun päälle hyökkäämään ja sättimään...heh heh,minulle kävi ihan vanhanaikaisesti,en edes tajunnut mikä minuun osui,eli siis en ymmärtänyt miksi asia oli kimarin arvoinen.Sitten kun hän vauhtiin pääsi,sieltä tuli kaikki kodin siivottomuus ja hänen tekemänsä työt ja kun en pidä kuria jne.Huh,aivan kamala sota siitä kyllä tuli,ja nyt tänä päivänä hän on sitten ilmoittanut jälleen kerran,että minua tulee kohtaamaan vaikeudet,ja esim hän vie auton minulta,ja hän on menossa neuvottelemaan jostain asioista jne jne.En edes muista kaikkea mitä paskaa taas päälleni sain.Mutta tätähän halusin,halusin sen voiman potkaisevat kunnolla,joka laittaa rattaat pyörimään,ja sitähän sain.Huomenna alkaa minunkin soittelut.
Tässä tämä huuto vaan jatkuu enkä oikein voi keskittyä,joten jatkampa myöhemmin....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti