Pakan sekoitus jatkuu

Olen jo näemmä 9 päivää miettinyt,miten muotoilen ajatuksiani tästä tilanteestamme.Mitään uutta ja mullistavaa ei ole tapahtunut,vaan sama passiivisuus jatkuu.Mikko on muutaman kerran urahtanut lapsille,sekä alkanut saman märy-virtensä, mutta olen tukkinut hänen suunsa hyvin nopeasti.Ehkä tämä oma kopeuteni ja napakkuuteni on nyt hieman sulkenut hänen suurta suutaan?Tai sitten tämä on vain Suurta Suunnitelmaa...Tavallaan odotan koko ajan,milloin hän palaa "ennalleen",nyt kun hän on ollut näennäisen rauhaisa,huomaan että olisi parempi että hän olisi ennalta-arvattavan ikävä ihminen,kuten olen tottunut.Joten mikä mättää?Olenko se pimeä sittenkin minä?

Olen saanut todella paljon voimia shiatsusta,voin sanoa että sen löytäminen on ollut Taivaan Lahja tähän tilanteeseen.En osaa eritellä mitä se minulle tekee,mutta ilmeisen hyvää kuitenkin.Ainakin stressinpoistoon se auttaa,tosin täytyy myöntää että surettaa sen lyhytaikainen vaikutus,koska jos tässä huushollissa kestää stressittömänä päivän,niin hieno homma!

Huomaan aina vain voimakkaammin katselevani "ulos" tästä elämästä, oikeastaan enää en näe minkäänlaisena mahdollisuutena sitä,että jäisimme edelleen tähän samaan jumiin yhdessä.En usko että se voi enää olla millään lailla terveellistä kummallekaan...edes Mikolle.Pahoin pelkään vain,että Mikko itse ei sitä näe,eikä varsinkaan ymmärrä.Olen kyllä jo pitkään puhunut hänelle,ja aivan häntä itseään ajatellen,että YMMÄRRÄN että tällainen perhe-elämä ottaa koville,että en yhtään pahastu jos hän haluaa vaikka muuttaa pois tmv. ...

Tänään ystäväni sanoi todella osuvasti,että tämä kaikkihan on Mikolle vain peliä,jonka hän haluaisi voittaa.Voisiko sitä enää osuvammin sanoa? Peleissähän ei tunnetusti luovutusvoittoja anneta,vaan voitto tulee tiukassa kisassa, ja varsinkaan ei voi todeta pelin edetessä,että en olekaan hyvä tässä pelissä,että olisi ehkä viisaimpaa vain luovuttaa ja todeta häviönsä.
Tämä antaa taas ihan uutta näkökulmaa vuoteen 2003, jolloin viimeksi yritin kaikin voimin päästä irti Mikon pauloista.Rakastuin toiseen,karkasin,mutta hän taitavana pelurina pelasi minut takaisin huijaamalla pelissä.Ehkä en voine moittia häntä epäreilusta pelistä,eihän toki sekään reilua ole,että karkaa toisen mukaan.Oli niin tai näin,uusia havaintoja auennut.

Tämän hetkinen tilanne on kyllä aika kummallinen,kuin sumua ja epämääräistä leijumista tiedottomuuden tilassa.Äitini oli lähettänyt viestiä Mikolle,ja tiedustellut onko Mikko tietoinen suhteemme tilanteesta,että onko erosta puhuttu...Normaalisti Mikko vastaa äitini viesteihin,mutta nyt ei,eikä minullekaan maininnut mitään koko viestistä,saatikka että olisi avannut jotain keskustelua siitä.Asia nimeltä ero on ollut julkisessa puheenvuorossa vain silloin,kun olemme rähjänneet viimeksi kova äänisesti,ja milloinkohan se olikaan....????Jolloin ilmeni nämä Mikon kommentit"muuta sä ensin " ja "menen neuvottelemaan asioista" -ja niitä asioita ei edes muistanut että oli muka jotain neuvotteluja pitänyt olla,eli täyttä jaskaa.Kuten tietenkin arvata saattoikin.Ehkä se,että minua ei enää voi pelotella, himmentää iloa Mikossa minun manipuloinnin suhteen.Hah hah haa,voin hänelle nauraa päin naamaa jos hän alkaa puhumaan asiattomia.En todellakaan pelkää häntä,vaikka tiedostan että hän saattaa silti olla epästabiili tapaus.

Tietenkin minä haluaisin-olenhan inhimillinen ja empaattinen ihminen- auttaa myös Mikkoa tässä elämäntilanteessa.Hän tuntuu olevan kovin pihalla kaikesta.Kuitenkin,ei se ole minun tehtäväni,olen jollain lailla tehtäväni tehnyt ja elänyt tätä sirkusta yli 6 vuotta.Kun voisin ohjata hänet edes johonkin, missä voitaisiin nähdä että hänkin tarvii apua?No en tiedä.

Näin paljon sain ammennettua ajatuksia,vaikka minulle ei voida suoda hetken rauhaa.Pitäisi ottaa asiakseen kirjoittaa vaikka joka päivä...saattaisi saada pidettyä asiat mielessään jopa...kokonaisen päivän????????