repeilyä

Eillen oli ensimmäinen ilta,kun ajattelin,onko meidän turvallista olla täällä...Olin mennyt taas(kuten jo mutaman illan) ajoissa,eli 21 maissa pienten kasten nukuttelujen yhteydessä nukumaan,mutta heräsin siihen kun Mikko oli pauhaamassa poikien huoneessa (viereisessä makuuhuoneessa).Kyse oli illan leffan katselusta.Olin antanut luvan katsoa leffan,koska edelleen olen sitä mieltä,että lasten pitää saada viikonloppuna nauttia jostain bonuksesta,ja tämä leffa on sellainen mistä he tykkäävät.

Jouduin siis nousta sängystä,ja mennä sen huudon keskelle jälleen selvittämään,että minä olen antanut luvan katsoa tv:tä.Mikko pauhaa kirosanoin ja solvaavin sanakääntein sekä minua että poikaa,joka oli sanonut että on lupa.Käsken Mikkoa poistumaan huoneesta,mutta hän ei lähde,jatkaa vaan.Käsken uudelleen,ei mitään kajoa.Kunnes hän jälleen kerran uhkaa väkivallalla poikaa,uhkaa tirvaista turvan päälle...ja miksi?Syynä siis tämä erimielisyys tv:n katsomisesta,jossa selvisi että lupa löytyy,mutta joka ei miellytä häntä....

Sillä erää sain Mikon pois huoneesta.Vähän myöhemmin menin alakertaan,olin päättänyt sanoa jotain asiasta,vaikka emme ole yli 2 viikkoon puhuneet juurikaan.Kysyin,oliko hänen mielestään ihan asiallista uhata väkivallalla varsinkaan kun asia ei ollut väkivallan arvoinen,eli tv?Mikko väitti että poikani oli uhannut häntä.Ahaa.
Sitten muutaman lauseen päästä hän sanoi kuitenkin että "mitä tollanen pentu voi väkivallalla uhkailla" tai muuta vastaavaa...Pimahdin ja tajusun ettei tosiaan kannata jatkaa.Olin ilmoittanut Mikolle siinä yhteydessä,kun hän uhkaili tuossa poikien huoneessa,että voisin soittaa poliisin paikalle,ja he näkisivät että hänestä on tehty ilmoitus aiemminkin.Mikko vaan nauroi,vähätteli asiaa.Ne sanat kun hän sanoo "Sä saat nää kaikki naamalles vielä" ,miksi uskon sitä lausetta ja pelkään sitä,vaikka tiedän ettei tuokaan ole kuin pelottelua ja uhkailua...Tuollainen sairasyksilö vaan osaa olla niin pelottavan tosissaan....

Mietin episodin jälkeen pitkään,uskallanko jäädä tänne yöksi.Olin vienyt hänen petivaatteet alakertaan,että ymmärtäisi pysyä poissa,mutta ei,pakko oli änkeä takaisin.Yöt hänen kanssaan on ollut todella pelottavia viime aikoina,koska hän on juonut joka ikinen ilta,niin että silmät ovat harittaneet(omasta mielestään ei ole ollut humalassa,ja kun seuraavana aamuna on pää kipeä,se ei ole krapulaa vaan migreeniä...) ja yöllä nukkuessaan humalapäissään,hän käyttäytyy todella agressiivisesti ja väkivaltaisesti.Siis unissaan.Eräänä yönä työnsin häntä omalle puolelleen,koska sängyssä nukkui myös 3 vuotias poikamme,niin Mikko alkoi huitoia käsillään minua ja karjua solvauksia,ja löi viimeiseksi kun yritin vielä kerran häntä työntää.Tätä on tapahtunut nyt 2 tai 3 kertaa,luulin ensin että hän herää,mutta luulen että unessa on.Aika pelottavaa...Humalaisen uni...ja lisäksi se kamala haju jonka hän tuo makuuhuoneeseen...huokaus.

Perjantaina kävin oikeusaputoimistossa.Aamu alkoi huonosti hoitajan ilmoittaessa että on sairastunut,eikä pääsekkään.Joten menin paikan päälle kaksi pienintä mukanani.Käynti meni ihan hyvin,minut todettiin varattomaksi jolloin oikeusapu on ilmaista.Puhuimme siitä,että haluan jäädä tähän,ja kuinka hankin Mikolle häädön...toimenpide vaikuttaa julmalle,mutta jos hän ei avioerohakemuksen saadessaan ymmärrä yskää,niin ei voi mitään.Eli avioero laitetaan myös hakuun.Avustaja soittaa minulle maanantaina,koska on epäselvää,onko minun yksinhuoltajuuteni tähän kuusi veehen voimassa,joka aikanaan vuonna 2003 mille annettiin eroasioiden yhteydessä tehdyssä huoltajuus käsittelyssä.Avustaja oletti että haluan yhteishuoltajuuden,mutta nyt viikonlopun mietittyäni,aion hakea yksinhuoltoa,ja olen jopa miettinyt-pitäisikö vaatia aluksia valvottuja tapaamisia....Mikon alkoholin käyttö on minusta sen verran suuri syy,mutta tiedän hänen kieltävän asian,tietenkin.Olen nähnyt mikä hän on humalassa,joko hauska tai kärttyinen,ja hauskakin vain niin pitkään kun saa pitää omaa showta ja on yleisöä,eihän pienistä lapsista ole yleisöksi,ja tätä pienintä pitää vielä hoitaa niin paljon,onhan hän vasta vajaa 1,5 vuotta!
Mutta kaikki aikanaan.

Olen tämän prosessin aikana hämmästynyt itsekkin.
Enää ei tunnu yhtään vaikealle erota tuosta ihmisestä,jonka kasvojen ilme on aina vähintään veemäinen,joka puhuu rumasti toisille,aliarvioi toisia ja uhkailee.OKSETUS-oikeesti :)
Kyllä olen oikeaan suuntaan menossa,enkä kadu.
Nyt vain täytyy miettiä ja kuulostella,että olemme turvassa varmasti.

Mikko otti kaikki kolme pientä mukaansa kun lähti pelaamaan-vei siskolleen kuulemma.Iski äsken ajatus..entä jos hän ei tuo heitä takaisin....
huh.