Oivalluksia

Nyt tässä on käynyt niin,että minua on johdateltu kohti vastauksia,vaikka ne ensin ovatkin olleet milteo käsittämättömiä.Turvauduin meedion apuun,mutta enhän minä niistä puheista juurikaan heti ymmärtänyt...vasta pari päivää tuumittuani ja oikean henkilön kanssa,asiayhteydet aukesi,ja voi hyvänen aika mitkä taivat siitä aukenikaan :)
Suuri helpotuksen huokaus pääsi,koska nyt vihdoinkin tiedän mitä minun KUULUU tehdä!

Luulen että Mikko vaistoaa asian,en yhtään tiedä mitä hänen päässään liikkuu-no enhän yleensäkään tiedä-mutta hän on muuttunut.Ensinnäkään hän ei enää edes yritä lähestyä minua,eilenkin iltana hän tuli nukkumaan eikä edes koskenut minuun.Ajattelinkin ,siis toivoin,ettei olisikaan,koska ensimmäistä kertaa tuntui todella ahdistavalle ajatus nukkua hänen vieressään.Mutta tein mielikuva harjoituksia ja suljin hänen pois kentästäni,ja näin sain nukuttua oikeastaan aika hyvin.

Tänäänkin hän on ollut hurjan etäinen,ei yhtään yritä jutella minulle,on omissa oloissaan.Ystäväni kanssa tätä taas puin,ja ihan selvä kaavahan tämä on.Hän huomaa jonkun muuttuneen minussa,ei tiedä mitä,ja yrittää saada minut hämilleen tuolla hiljaisuudella,koska tietää että "huolestun" jos ihminen vetäytyy,ja yritän ottaa kontaktia.Nyt ei enää niin käy,koska minäkin olen oppinut hänen juonensa,joilla hän manipuloi minua ja tunteitani.Hänen "suosikkinsa" ovat (henkisesti)yksin jättäminen,huomiotta jättäminen,kylmäkiskoisuus-aktiivisempia menetelmiä minun päätösten kumoaminen neuvottelematta minun kanssa,suorien pyyntöjeni huomiotta jättäminen,"hän ei kuuntele mitään"-tila,lasten ahdistelu ja haukkuminen....alkutekstejä kirjoittaakseni.
Minun piti tehdä sitä listaa niistä kaikista väkivallan teoista,joita hän on täällä tehnyt.Yritän muistaa,minulla ei ole nyt muistiapua lähellä

• seuraaminen lapsen huoneeseen/kyttääminen jotain toimea,esim syömistä
  
• hyvin lähellä kasvoja puhuminen matalasti/huutaminen
• korvasta vetäminen(tätä oli joskus paljonkin,nyt kun lapset ovat kasvaneet ei niinkään)
• niskasta taluttaminen
• väkivallalla uhkaaminen "jos tämä ei lopu niin vetelen pitkin turpaa"
  
• pienten lasten kovakourainen "ohjaaminen" pois,esim keittiöstä
• Mikko on potkaissut esikoistani päähän hänen maatessaan makuupussissa oman huoneensa lattialla,koska se ei miellyttänyt Mikkoa
• hän on nostanut vauvan yhdestä kädestä roikottaen rattaista ylös koska vauva itki hurjasti(ikää vauvalla oli silloin noin 9kk)
• heittelee lasten reppuja esim portaikkoon,kenkiä esim pihamaalle,vaatteita,jos ne ovat väärässä paikassa Mikon mielestä
• ottaa lapsilta tavaroita käsistä
• sulkee tv:n vaikka lapsi katsoo sitä
• on tehnyt pelaamaan menemisen sellaiseksi että häneltä pitää miltei rukoilla lupaa saada peli-kaikki ovat Mikolla
• haukkuu minua läskiperseeksi(no olenhan sitä,mutta..)
• arvostelee älyäni
• mitätöi minun päätökset esim lasten suhteen(olen antanut luvan,hän tulee hetken päästä ja lopettaa toiminnan..)
• rankaisee minua joko lepertelemällä lapsille,mutta useimmiten myös olemalla huomioimatta lapsia
• tuo mukanaan jännittyneen ilmapiirin,josta lapset yleensä poistuvat
• rangaistukset ovat yleensä ihan kohtuuttomia,eikä hän anna mitään mahdollisuutta keskustella niistä,ylipäänsä kasvatus perustuu pelkkiin rangaistuksiin ja rangaistuksen pelko tulisi olla motiivi olla tekemättä tyhmyyksiä...
• alkoholin käyttö:hänestä tulee joko äreämpi tai "hilpeä"; kumpaakin tilannetta säikymme niin minä kuin lapsetkin,se näyttää niin irvokkaalle jos hän yrittää vitsailla tms.

Eiköhän tuossa nyt ollut listaa näin aluksi.
Muutos: minä laitoin asuntopaperit eteenpäin,ilman häntä kanssahakijana.Tästä se muutos lähtee käyntiin.
Pelottaa tuleva yksinäisyys,ja pelottaa ne ajat ennen kuin päästään sinne asti.Enhän edes tiedä kauanko joudun jonottamaan asuntoa,tai onko tämä este,että asumme nyt samankokoisessa asunnossa jollaista haen itsellenikin.Toivottavasti ei.

Kaiken kaikkiaan fiilis täällä kotona on nyt kovin irrallinen.Olemme omissa oloissamme.Odotan vain mikä kaunis päivä se on(eli siis huomenna vai ylihuomenna) kun Mikko kömpii kolostaan ja antaa taas palaa,koska nyt keräilee kaiketi voimiaan olemalla hiljaa.Hänen luonne ei voi olla hiljaa.Lisäksi tämä hiljaisuus...ei tämä ole "normaalia" hiljaisuutta.Hänen on mahdoton olla hiljaa positiivisesti,vaan hänen täytyy kokonaan vetäytyä tilanteista jotta kykenee,eli on passiivisesti siltikin mukana luomassa painetta,vaikka onkin hiljaa.Kuulostaako tämä omituiselle?Minustakin kuulostaa,mutta näin sen koen.
Vai onko asia sittenkin niin,että olen turhista valittava ämmä,jonka kuuluisi vain saada kunnolla selkään?

Tässä juuri tällainen passiivisen agressiivinen tilanne:yksi lapsistani meni alakertaan katsomaan ohjelmaa,vaikka poikien huoneessakin tv päällä,Mikon oli ihan pakko heti tiuskia"yläkertaan katsomaan" ,siis todellako se haittaa jos muut katsoo alhaalla ja yksi tulee lisää katsomaan???Voi voi,ei tainnut nyt tämän tilanteen hallinta mennä ihan putkeen,heh heh.

Kyllä ,olenhan minä ilkeä,koska nautin tästä miten horjutan Mikon yksinvaltiutta.Mitenhän mahtaa suu taipua sitten,kun saan asunnon,ja muutamme...En ole vielä päättänyt halaunko muuttaa salaa vai sanonko että muutamme,mutten päivää...Ja pitäähän hänen sitten muodon vuoksi alkaa tappelemaan lapsistakin,tiedänhän sen jo valmiiksi.

Ihana olo siltikin.Varma asiasta.Minä olen velkaa lapsille paremman lapsuuden,ja ihana ajatella että minusta tulee heille todellakin ÄITI kun voin ja saan olla heidän kanssaan :)