räpsähdyksiä

eniten minua risoo nyt asia,että Mikko yrittää mielistellä isompaa tytärtämme,oli eilenkin kuiskinut hänen korvaansa että isi rakastaa sinua enemmän kuin äiti..ja aiemminhan hän on sanonut tytölle että hän haluaa hänen muuttavan isin kanssa.Nämä puheet kyllä minun mielestäni vaikuttavat sille,että Mikkokin on suunnitellut jonkinlaisia kuvioita.Ties mitä.

Tänäänhän se "taka-alalla pysyminen" sitten repsahti,hän otti ihan painimatsia esikoisen kanssa,mikä tosin oli ihan hyvä,en olisi itse jaksanut painia.Syy oli ihan kurinpidollinen,ja hyväksyin sen kyllä.Oikeastaan ajattelin ihan hyvää asiasta,mitä olisi tapahtunut ilman...jne.
Mutta taistelun ja kiihtyneiden mielialojen huumassa,hän tuli paljastaneeksi asian,että on tahallaan ollut sivussa "halunnut katsoa miten pärjään" ihan kuin tarvitsisin jonkun peräänkatsojan pärjäämiselleni?
Kertoi,että volyymia on kyllä löytynyt,tarkoittaa sitä että kiljahtelen täällä illalla kun lapset liikehtivät turhan verkkaisesti nukkumaan.En kiellä,sehän se minun heikkokohtani onkin,sukurasite sekin...
Mutta onnistuihan hän tietenkin ärsyttämään minua sillä.Sitten sotki iltarutiinit mukamas viemällä yhden lapsen sänkyyn,vaikka olen jo jonkin aikaa nukuttanut heidät itse ja yhtäaikaa,koska apuja ei ole kuulunut jne.Tulos oli kumminkin se,että lapsi piehatroi sängyssään kun menin viemään pikkusisarta nukkumaan,piti pusutella useaan otteeseen kertoa nukkumatti-asioita ja niin edelleen,mutta ihan hyvin pienet nukahti taas kun äiti oli paikalla.Lisäksi tässä viime päivinä olen huomannut,että keskimmäinen pieni,on alkanut kutsua Mikkoa nimellä.Hän ei sano enää isi.En osaa sanoa,mistä tämä johtuu,onko tyyli tarttunut,koska osa lapsistahan sanoo nimellä,ne joille Mikko ei ole bioisä,mutta miksi nyt?Minä jollain lailla ajattelen,että ehkä hän tuntee isänsä vähän etäiseksi,ei "isäksi",onhan hän aika pieni lapsi vielä.Ja sanaan isä kuitenkin sisältyy paljon tunnetta,ehkei sitä tunnetta ole?
Lisäksi tämä lapsi itkee suhteellisen paljon ollessaan isänsä kanssa,tuntuu oikeastaan että hän on jopa yliherkkä isänsä komennoille jne,tämä voi johtua tietenkin siitä,millaista kohtelua hän on saanut isältään,ja kokemuksia siitä,ettei häntä lohduteta,ettei hän voi turvautua isäänsä...
Minä näen asian näin,tavallaan olisi hirvittävän kiinnostavaa kuulla,kuinka asiantutijat näkevät asiat.

Nyt tämän yhden lapsen suostuttelu ja vikittely-yrityksistä johtuen,olen pohtinut jo tapaamisasioitakin.Yritän muistaa sitten aikanaan mainita näistä puheista,jotta lastenvalvoja tai mikä ikinä hän onkaan(enhän tiedä tästä asiasta mitään!) voi puhutella aiheesta.En todellakaan pidä suotavana tuollaista lapsen manipulointia.Lapsi itse sanoi minulle illalla,halasi ja sanoi,että sittenkin haluan muuttaa sinun kanssa,vaikka iskä sanoi että hän rakastaa minua enemmän.Olin aika tyrmistynyt kyllä kuullessani tämän.Kysyin lapselta,uskooko hän itse niin.Hän sanoi kyllä.Kysyin miksi.Koska isi kuiskasi sen hänen korvaansa kun he istuivat sohvalla.Kysyin että ajatteleeko hän ettei äiti rakasta häntä yhtä paljoa.Hän sanoi kyllä.Manipulointi on siis mennyt hyvin perille.
Jossain vaiheessa-viikkoja sitten jo- minulle tuli "etiäinen",että Mikolle jää asumaan tämä tyttö,mutta taistelen asian suhteen,minä en näe hyvänä erottaa yhtä lasta sisaruksistaan.

Mikkohan moitti muuten näitä meidän iltamenoja täällä.Voisin melkein veikata,että tilanne olisi rauhallisempi jos hän ei olisi lainkaan paikalla.TV päällä sekä mies istumassa passiivisena tietokoneen äärellä,ohjaamatta iltatoimille jne,ei todellakaan edesauta aikataulussa pysymistä.Olen huomannut että alan jo mielessäni kuvitella selviytymis strategioita tilanteiden varalle,esim kauppakäynnit,iltatoimet jne.Kaikessa vastaukseksi nousee asia:teemme yhdessä! Voin pyytää isompia lapsia ottamaan tietyn vastuun,esim että vahtivat esikoululaisen iltatoimia.Itse pystyn laittamaan pienimmät.samoin kaupassa käynti.Pienin mukaan,toinen isoista kauppaseuraksi ja loput kotiin toisiksi pienimmän kanssa.Kaikki järjestyy.

Tänään oli hetki kun huomasin pehmeneväni.Olin suoraan sanottuna julmetussa sokerihumalassa syötyäni hermostuksissa miltei kaksi pötköä Jaffa-keksejä,ja kärsin pahasta olosta sängyllä.Mikko piti jonkinlaista jöötä tuolla.Mutta sitten taas muistin minkä hinnan siitä maksamme.joten ei kiitos.Tällä hetkellä täällä on rauhallista,ilmapiiri on ikäänkuin rauhallinen,Mikko istuu oman koneensa ääressä,kuuntelee kaiketi kun näpytän kiivaasti täällä.Kaikki on ikäänkuin kunnossa.Ikäänkuin :) Mutta todellisuus on tämä:olen kyllästynyt ikäänkuin-elämäämme,olemaan koko ajan varpaillaan ja ottamaan "lyöntejä" vastaan.On oikeastaan uskomatonta,nyt kun silmäni ovat auenneet näkemään tämän väkivallan,että millaisia muotoja sillä voikaan olla,ja kuinka helposti se naamioituu arkipäivässä pieneksi kinaksi jne.Paholainen pukeutuu Pradaan,vai mitenköhän se juttu menikään...ja susi lampaan vaatteissa...sellaista on elämä tämäntyyppisen ihmisen kanssa.